O NOME DA MORTE (2017)
Tositapahtumiin pohjautuvan best seller -romaanin filmatisointi kertoo brasilialaisesta palkkamurhaajasta, jonka omatuntoa kaihertavat 492 murhaa. Brian Enon säveltämä soundtrack luo tehokkaasti tunnelmaa korruptiosta ja katumuksesta kertovaan elokuvaan.
***
Maaseudun pikkukaupungin pojasta Júlio Santanasta tulee kaupunkiin saavuttuaan kohtalon oikusta palkkamurhaaja eikä esimerkiksi poliisi. Brasilialaisohjaaja Henrique Goldmanin pätevä ohjaus esittelee Santanan kaikkena muuna kuin tunteettomana tappokoneena. Mutta kun murhia on kertynyt 492, on se ehkä liikaa kenelle hyvänsä.
Matka ensimmäisestä murhasta viimeiseen on pitkä: vaikka elokuvan kertaamien tapausten välillä on paljon yhtymäkohtia, on tarkkavainuisen katsojan mahdollista nähdä päähenkilön kehitys, jonka kutsuminen moraaliseksi olisi ehkä liioittelua, mutta joka tapauksessa kysymys on aina vain merkityksellisemmin oikean ja väärän maailman hahmottamisesta.
Minkälaisia valinnan vaihtoehtoja näinkin erikoisen tien valinneella ihmisellä on? Rikkaudet ja vauras elämä? Vai vaatimaton elämäntapa, jonka polulla ei lainehdi verta. Joka tapauksessa elämänkaari pitää sisällään epäilystä, synnintuntoa, katumusta: ehkä juuri ne tekevät katsojalle helpommaksi uida päähenkilön nahkoihin. Kysymys on tietenkin myös psykologisesta profiloinnista: samaan aikaan päähenkilöä voidaan kuvata hyväksi perheenisäksi, jolla tosin on alistuva vaimo.
O nome da morte pitää sisällään väkivaltaa, verta, romanssia ja draamaa, ryyditettynä varsin mustalla ja raa’alla huumorilla. Kaikessa tässä on mukana Brian Enon osallistuva musiikki, joka on tarkkakorvaiselle monin tavoin elokuvan pääosassa. Unohtaa ei sovi myöskään Brasilian luontoa, joka luo pohjaa hienolle kuvaukselle.
– Jari Sedergren 2019