HUONOT NAISET (2022)

Elokuvaa seuraa keskustelu ohjaaja-käsikirjoittaja Niklas Lindgrenin ja käsikirjoittaja Karoliina Lindgrenin kanssa. Aiheena on käsikirjoittamisen prosessi ja matka tuotantoon pääsemiseen, kuvaushaasteet sekä komedian ohjaaminen. Keskustelun kesto n. 45 min.

Lindgrenin komediassa seurakuntatalon emäntä (Leea Klemola) on organisoimassa tärkeitä hääjuhlia, kun ovelle kolkutetaan. Venäläisseurueen bussi on hajonnut ohikulkumatkalla, ja auto pitäisi korjata. Uinuva lappilainen pikkukylä saa uutta vipinää ja juhlien järjestelykin sotkeutuu. Yllättävät kohtaamiset ravistelevat ennakkoluuloja ja ikiaikaisia asetelmia.

***

Huonot naiset on komedia pienen pohjoisen seurakuntatalon emännästä Johannasta (Leea Klemola) sekä venäläisistä seksityöntekijöistä, jotka auto jättää tien päälle. Venäläisseurue joutuu etsimään itselleen yösijaa tuppukylästä, jossa Johannakin asuu, mutta heitä sysitään pois. Paleltunut joukkio löytää onneksi tiensä seurakuntatalolle, jonne he voivat jäädä siksi aikaa, kunnes heidän autonsa saadaan korjatuksi. Johanna ei ole ajatuksesta mielissään, mutta hänet puhuu ympäri tyttärensä Siiri (Emma Kilpimaa). Kommelluksitta ei kuitenkaan vältytä, kun kuokkavieraat eivät pääsekään heti jatkamaan matkaansa vaan joutuvat jäämään paikalle tärkeiden hääjuhlien ajaksi.

Elokuvassa tekijöiden vahvuudet naksahtavat kivasti kohdalleen, ja tuloksena on tarkasti rytmitetty ja hallitusti rönsyilevä, hysteriaa kaihtava, sanalla sanoen hillittömän hauska komedia. Aihepiiri ei ole mitenkään tuore, riitaisa kyläyhteisö, mutta mikään ei estä näkemästä elokuvassa laajempiakin metaforisia ulottuvuuksia.

Huonojen naisten voidaan katsoa palaavan elokuvan alkulähteille näyttämötaiteeseen. Olisi vaivatonta siirtää tapahtumat lavalle, koska ne sijoittuvat lähes yksinomaan seurakuntatalon ympärille. Vaan ei teos ole silti vain kuva maalauksesta, se käyttää elokuvan keinoja komedian perusaineksien vahvistamiseen. Siirtymät viattomasta ei-viattomaan ja takaisin tulevat luonnostaan, luokkamekaniikka ja toiseuttaminen tehdään näkyväksi, ja kätevästi irvaillaan hiljaisille säännöille, joita meistä jokaisen tulee seurata.

Klemola näyttelee pinnan alla kytevän stressin ja raivon pienesti, hengittämällä, puristamalla huulia yhteen, silppuamalla vimmaisena vihanneksia. Samalla hän kerää kaiken myötätunnon. Elokuvassa on paljon jännitettävää, mutta eniten huolestuttaa Johannan jaksaminen.

– Leena Virtasen (HS, 24.2.2022) ja Juuso Kilpeläisen (Film-O-Holic, 25.2.2022) mukaan 31.1.2023