VALTAKUNTA I 1-4 (1994)

Lars von Trierin luoma televisiosarja on omalaatuinen yhdistelmä sairaalasarjaa, kauhua, hulvatonta farssia ja trierläistä kiinnostusta ihmisyyden pimeään puoleen. Tanskan valtakunnansairaalassa lääkärien tiedeusko törmää henkimaailman ilmiöihin. Menneisyyden rikokset pulpahtavat itsepintaisesti pintaan kuin vesi, joka rapauttaa koko sairaalarakennusta.

Televisiosarjan ensimmäisellä tuotantokaudella saadaan ensikosketus sairaalan henkimaailmaan, piilotellaan irti leikattuja päitä ja hoitoraportteja sekä nähdään sairaalan työyhteisön hengennostatuskampanjan tulokset.

Näe koko Valtakunta-sarja edullisemmin Valtakunta-passilla.

Kahden kauden jälkeen kesken jäänyt Valtakunta on merkittävä osa televisiosarjahistoriaa, ja nyt nähtävää digirestaurointia on odotettu. Von Trier lupaili myös päätöskauden kuvaamista vuoden 2021 aikana. Nyt on hyvä aika muistuttaa mieleen kahden ensimmäisen kauden tapahtumat ja astua maratonnäytöksiin, jossa hyvää ei ole ilman pahaa!

***

Valtakunta (1994) merkitsi uutta suuntaa Lars von Trierin tuotannossa. Eurooppa-trilogian (The Element of Crime (1984), Epidemia (1987), Europa (1991)) teknisesti viimeistelty jälki antoi nyt tilaa käsivarakameralle, rakeisuudelle ja spontaanisuuden illuusiolle, jotka vähän myöhemmin tulivat keskeiseksi osaksi Dogma 95 -liikettä. Danmarks Radiolle ohjattu televisiosarja herätti myös kansainvälistä huomiota. Ennen Tanskan televisiota se esitettiin Venetsian elokuvajuhlilla 1994, ja myöhemmin myös muilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, muiden muassa Berliinissä ja Lontoossa.

Valtakunta on eräänlainen hybridi, jossa sekoittuvat kiehtovalla tavalla saippuaooppera, sairaaladraama, etsiväsarja, kauhu, pseudodokumentti ja musta komedia. Tapahtumat sijoittuvat Kööpenhaminan Rigshospitalet-sairaalaan, Rigetiin. Nimi ”Valtakunta” viittaa siis sekä Tanskan valtion omistamaan sairaalaan että kansantarinoiden ”kuolleiden valtakuntaan”. Valtakunnan alussa esitellään sairaala-alueen myyttinen menneisyys: rakennus on pystytetty paikalle, joka aikanaan oli kankaanvalkaisijoiden käytössä, ainaisen kosteuden ja sumun peitossa. Sairaalan rakentamisen myötä valkaisijat kankaineen vaihtuivat valkotakkiseen lääkärikuntaan. Samalla luovuttiin taikauskoisesta menneisyydestä ja siirryttiin tieteellisten määritelmien kyllästämään rationaaliseen maailmaan. Nykyaikaan tultaessa sairaalalla on käytössään kaikkein tehokkain teknologia ja terävimmät aivot. Mutta ei niin hyvää ettei jotain pahaakin.

Höpsähtäneeltä vaikuttava, sairaaksi tekeytyvä rouva Drusse (Kirsten Rolffes) hakeutuu itsepintaisesti sairaalan potilaaksi kerta toisensa jälkeen – hän on vakuuttunut siitä, että rakennuksessa asustaa levottomia henkiolentoja. Drussen vaeltelu sairaalan käytävillä aaveita etsimässä ärsyttää etenkin ruotsalaista kirurgia, Stig Helmeriä (Ernst-Hugo Järegård), joka on vastahakoisesti joutunut siirtymään synnyinmaastaan Ruotsista halveksimaansa Tanskaan töihin. Keskeinen vastakkainasettelu syntyy juuri Drussen spiritistisen maailmankuvan ja Helmerin edustaman kylmän tiedeuskon välille. Pian toinen toistaan omituisempia asioita alkaa tapahtua – portti kuolleiden valtakuntaan on jo raollaan.

Von Trierin sarjassa on nähtävissä vaikutteita goottilaisesta kauhuperinteestä ja romantiikan traditiosta. Tuloksena on absurdin huumorin ja makaaberin kuvaston yhdistelmä, vastaveto rationaalisuuden ihanteelle. Se ammentaa goottilaisen fiktion kiinnostuksesta mysteereihin, yliluonnollisiin voimiin, taikauskoon ja rituaaleihin. Valtakunnan sairaalaympäristö patologian osastoineen ja leikkaussaleineen tarjoaa von Trierille myös runsaasti mahdollisuuksia näyttää ihmisruumiin samaan aikaan kiehtovaa ja kammottavaa sisusta.

Valtakuntaa voi myös avata ”kammottavan” (Das Unheimliche) käsitteen kautta. Perinteisiä taikauskoon liittyviä kammoa ja epämukavuutta aiheuttavia lähteitä ovat muiden muassa kaksoisolentoteema, samanlaisuuden toistuminen, egovääristymät, paha silmä, irronneet jäsenet (Valtakunnan tapauksessa irtileikattu pää), valekuolema ja kuolleista herääminen, salaiset vahingoittavat voimat, mielisairaudet (joita aikaisemmin selitettiin riivaajilla), henget ja kummitukset. Kammoa herättävissä asioissa on samaan aikaan sekä jotakin tuttua että jotakin vierasta. Valtakunnassa tutun ja vieraan, näennäisen varmuuden ja epävarmuuden rajoja ylitetään jatkuvasti: itsen ja toisen, elämän ja kuoleman, ajan ja tilan, historian ja nykyisyyden, rationaalisen ja irrationaalisen rajat hämärtyvät. Valtakunnassa näitä siirtymiä on runsaasti, kuten myös yhtenä von Trierin innoittajana olleessa David Lynchin Twin Peaks (1990-91) -televisiosarjassa.

Valtakunta jäi valitettavasti kesken. Toinen kausi valmistui vuonna 1997, mutta kolmas ja viimeinen kausi jäi tekemättä koska yksi pääosanesittäjistä, Ernst-Hugo Järegård, kuoli vuonna 1998.

– Lähteet: Caroline Bainbridge: “The Cinema of Lars von Trier: Authenticity and Artifice”. JK 27.4.2012