ALL IS FORGIVEN (2007)

Näyttelijänä aloittaneen Hansen-Løven debyyttiohjaus kertoo isästä ja tyttärestä, jotka kohtaavat yhdentoista vuoden jälkeen. Isän huumeongelma repi perheen kahtia, mutta onko aika parantanut haavat? Hansen-Løven empaattinen tarkkailu ei sirottele suolaa haavoihin, vaan tarjoaa tarinan rikkinäisille ihmiskohtaloille armoa, ymmärrystä ja rakkautta.

***

Ranskalainen ohjaaja ja käsikirjoittaja, alun perin näyttelijänä Olivier Assayasin ohjauksessa ja Cahiers du cinéman kriitikkonakin kunnostautunut Mia Hansen-Lǿve (s. 1981) on vakuuttanut elokuvayleisön kevyentuntuisilla, mutta syvällisillä ja älykkäillä, elämänmakuisilla töillään. Näitä ovat mm. Eden, Father of My Children ja Tämän jälkeen. Teokset rakentuvat usein perhepiirin ja romanttisten suhteiden ympärille ja tarkkailevat näiden vaikutuksia. Éric Rohmeriinkin verratun  Hansen-Lǿven töitä on luonnehdittu intiimeiksi, realistisiksi ja vapaina melodraamasta. Yleisiä teemoja ovat henkilökohtaiset kriisit, halu ja olemassaolo. Ohjaajansa mukaan elokuvat ovat enemmänkin persoonallisia, eivätkä niinkään suoraan tekijänsä henkilökohtaisesta elämästä.

Lyhyiden töiden jälkeen ura lähti komeasti käyntiin debyyttielokuvalla All Is Forgiven (2007). Louis Delluc –palkinto sille myönnettiin parhaasta elokuvasta. Tärkeitä ehdokkuuksiakin se sai, Cannesissa (Caméra d’Or) ja César-ehdokkuuden parhaasta elokuvasta.  Kyseessä on syväluotaava ihmissuhdedraama, jossa asetelma on isän ja tyttären tapaaminen yhdentoista vuoden tauon jälkeen. Syynä viilentyneisiin ja perheen erottaneisiin väleihin on isän huumeongelma. Tuloksena on kypsää käsittelyä vakavasta aiheesta ja kompleksisista tunteista.

All Is Forgiven on luonteeltaan ainutlaatuinen perhedraama. Se tuo esille surullisia realiteetteja ongelmaisesta, rikkinäisestä perheestä. Kaikki on kerrottu taidokkaasti arvokkuudella sekä yksityiskohdiltaan hienovaraisesti ja runollisesti. Kaiken kaikkiaan se on elokuva, joka ei sorru ylilyönteihin. Kokonaisuus ikään kuin elää ja hengittää niin arvokkaine toiminnan eleineen kuin taukoineenkin. Tunnevoimaltaan Hansen-Lǿve on luonut elokuvan, jota tässä skaalassa on vaikea ylittää. Teos tuo mieleen muiden vahvojen ohjaajien töitä ja ominaisuuksia: Ozun hienon hiljaisuuden, Assayasin runollisen kosketuksen, Pialat’n konfliktit sekä Garrelin kärsivät hahmot.

Kokonaisuuden teemoina ovat vahvasti myös yhteyden luonne, kaipaus, katumus, rakkaus, epätoivo sekä anteeksianto. All Is Forgivenin tärkeitä havaintoja on, että ajan kuluminen ihmisen kokemusmaailmassa koetaan enemmänkin sarjana erillisiä hetkiä kuin jatkuvana virtana. Näin ollen myös ihmisen muisti yleensä sekä ajan kuluminen ja elämä ovat All Is Forgivenissa keskeisen käsittelyn kohteina. Elokuva keskittyy lisäksi kuvaamaan nuoren naisen kehitystä ja perhedynamiikkaa. Tyylillisesti teosta on kuvattu käyttäen käsivarakameroita ja esteettisesti Hansen-Lǿve on hyödyntänyt kuvallisessa ilmaisussaan vérité-tyyliä. Huomioitavaa on myös tarkan henkilökuvauksen, ohjauksen sekä näyttelijäntyön lisäksi Pascal Auffrayn taidokas elokuvaus. Elokuva on rakenteeltaan episodeista koostuva ja niissä paljastuu vähitellen koko työtä voimakkaasti luonnehtiva ihmissuhteiden olemus.

– Acquarello (Strictly Film School), Justin Changin (Variety), Noli Manaigin (Closely Watched Frames), Sura Woodin (The Hollywood Reporter) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 6.10.2021