DRACULA: PAGES FROM A VIRGIN’S DIARY (2002)
Winnipegin kuninkaallisen baletin versio Draculasta joutuu persoonallisen mylläyksen kohteeksi: tanssielokuvien konventiot saavat huutia, kun lähikuvat sekä hyppyleikkaukset sallitaan, ja koko touhusta tehdään tuttuun maddinilaiseen tapaan mykkäfilmipastissi. Televisiota varten tehty teos hyppäsi kuvaruudulta valkokankaille ylistävien kritiikkien vanavedessä.
Kansallisbaletti 100 vuotta -juhlaviikonloppu on toteutettu yhteistyössä 100 vuotta täyttävän Suomen kansallisbaletin kanssa. Tutustu kansallisbaletin juhlaohjelmaan täällä.
***
Teemana Bram Stokerin Draculan vanhaa tarinaa on hyödynnetty elokuvataiteen kentässä jo mykkäelokuvista saakka, tunnetuimpana F.W. Murnaun ohjaus Nosferatu (1922) tulkitsijanaan Max Schreck. Tod Browningin ohjauksessa unkarilainen Bela Lugosi näytteli nimiroolin kuuluisassa Hollywoodin tuotannossa Dracula – vanha vampyyri (1931). Lisäksi hahmoa ja ideaa hyödynnettiin Draculan pojassa (1943) sekä House of Frankensteinissa (1944) ja House of Draculassa (1945), joissa roolia esitti John Carradine. Myöhemmin Christopher Lee antoi kasvot Draculalle Hammer Horrorin versioissa, Klaus Kinski ja Werner Herzog tekivät uudelleenfilmatisoinnin aiheesta nimeltä Nosferatu – yön valtias (1979) ja Francis Ford Coppolan ohjaus pääosassa Gary Oldman ilmestyi vuonna 1992.
Täysin oman, ainutlaatuisen visionsa loi kuitenkin kanadalainen, omaleimaisista elokuvistaan tunnettu auteur Guy Maddin (s. 1956). Kun tuntui siltä, että aihe oli jo kulunut eikä uutta sanottavaa enää ollut, toi Maddin elokuvallaan Dracula: Pages from a Virgin’s Diary nähtäväksi ja koettavaksi jotain täysin uudenlaista. Kyseessä oli vallankumouksellinen, alun perin televisiota varten tehty teos, joka kumpusi klassisista taidemuodoista, mykkäelokuvasta ja baletista. Maddin hyödyntää työssään Mark Goddenin koreografiaa, Mahlerin ensimmäisen ja toisen sinfonian musiikkia ja Winnipegin kuninkaallisen baletin tanssijoita.
Tuloksena on varsinainen kulttiklassikko: oudon erikoinen, surrealistinen 75-minuuttinen ekspressiivinen baletti sekä vierailu maailmaan, jossa mykkäkauden melodraama vallitsee. Mustavalkoisena kuvatussa kokonaisuudessa on unenomainen tunnelma lavastuksen ja puitteiden tuodessa mieleen saksalaisen ekspressionismin. Baletin luonne on teatraalista. Maddin käyttää runsaasti lähikuvia. Elokuvan Dracula (Zhang Wei-Qiang) on mitä viettelevin versio valkokankaan kuulusta vampyyrihahmosta. Myös Lucya esittävä Tara Birtwhistle loistaa osassaan valloittaen niin näyttelijänä kuin tanssijana.
Maddin on tietoinen siitä seikasta, että mykkäelokuva on parhaimmillaan tyylikkään eroottinen ja runollinen taidemuoto. Dialogin puuttuminen ja tanssiteoksen koreografia siirtävät katsojansa kuin toiseen tilaan, pois todellisuudesta. Teos sisältää runsaasti symboliikkaa: rahanhimoa sekä kapitalismia, selibaattia ja marttyyriutta. Huolimatta tunnetusta aiheestaan, Maddinin Dracula: Pages from a Virgin’s Diary on hämärä ja hyinen sekä jopa yhtä hätkähdyttävä ja sykähdyttävä kuin Murnaun ja Herzogin luomukset.
– Alfred Eakerin (Alfred Eaker Reviews/the BlueMahler), Jeremy Heilmanin (MovieMartyr.com) ja Kim Newmanin (The Kim Newman Web Site) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 27.3.2022