EIJA-LIISA AHTILA I (1993-1999)

Jo minitrilogia Me/We, Okay, Gray (1993) paljasti Ahtilan kineettisen lahjakkuuden. Jos 6 olis 9 (1995) tutki teinityttöjen seksuaalisuutta, Tänään (1996) isän ja tyttären suhdetta ja Lohdutusseremonia (1999) avioeroa.

***

Eija-Liisa Ahtila 1 (2022)

Me/We /// Okay /// Gray

Suomi 1993, 3 x 90 sek, 35 mm, 1:1,66, Stereo surround

Teos Me/We, Okay, Gray on kolme jaksoa sisältävä lyhytelokuva ja installaatio. Installaatio on tarkoitettu esitettäväksi museoissa ja gallerioissa, elokuvaversion itsenäiset osat trailereina elokuvateattereissa tai mainosten välissä televisiossa. Elokuvat sijoittuvat sekä muodollisesti että kerronnallisesti lyhyen fiktion ja mainoselokuvan välimaastoon. Niissä tarkastellaan molempien muotojen eroja ja vuorovaikutusta: liikkuvan kuvan perinteen ja elokuvakielen vaikutusta mainontaan ja mainosten kerronnallisten strategioiden ja ilmaisutapojen käyttöä lyhytelokuvassa. Elokuvan osat ovat lyhyitä fiktiivisiä kertomuksia, jokaisen kesto n. 90 sekuntia. Kertomukset avautuvat rytmisissä monologeissa ja kuvissa. Kaikkien kolmen lyhyen inhimillisen draaman aiheena on identiteetin muodostuminen ja muuntuminen.

– 1993 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

Jos 6 olis 9

Suomi 1995. 11 min

Jos 6 olis 9 on lyhytelokuva ja dvd-installaatio teinityttöjen seksuaalisuudesta. Se perustuu tositapahtumiin ja tutkimusmateriaaliin, jonka pohjalta dialogi ja fiktiivinen tarina on kirjoitettu. Se näyttää otteita naiseksi kasvavien tyttöjen elämästä, heidän seksuaalisista fantasioistaan, muistoista, tavoista ja toiveista. Se kuvaa meneillään olevaa metamorfoosia lapsesta aikuiseksi. Tytöt haluavat saada maailman, koskea sitä jaloillaan, käsillään, poskillaan, tisseillään ja perseellään. Nuorten naisten toiveet, muistikuvat, ajatukset ja tapahtumat ryhmittyvät ei-kronologiseksi ajan rakennelmaksi ja tila muodostuu eri tavoin liikkuvien osien kehoksi.

Kuva jakautuu kolmeen osaan. Kolme eri projisointia muodostavat kolmen kuvan synkronoidun kokonaisuuden. Teoksen ääni mukailee äänen lähteen sijaintia kuvassa. Näin äänessä toistuu samanlainen horisontaalinen liike kuin rinnakkaisissa kuvissa. Valkokankaan jakaantuminen ja yhdentyminen rinnastuu tyttöjen tapahtumiin ja todellisuuteen – tarina ei asetu yhteen kuvaan kerrallaan, vaan se kulkee leikkautuen kuvan sisällä seuraavaan kuvaan ja samanaikaisesti liikkuen sivulle muihin kuviin.

– 1995 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

***

3-image split screen

Tänään / Today

Suomi 1999. Ohjaus ja käsikirjoitus: Eija-Liisa Ahtila. 10 min

Eräänä kesäyönä isoisä menehtyy onnettomuudessa. Tapahtumaa tarkastellaan kolmen henkilön näkökulmasta. Episodit on temaattisesti kytketty toisiinsa dialogien, näyttelijöiden ja audiovisuaalisten elementtien kautta. Yhdessä nämä kolme osaa muodostavat tarinan perheen jäsenistä eri ajanjaksoina. Ensimmäinen episodi käsittelee nuoren tytön suhdetta isäänsä. Toisen osan päähenkilö on vanhempi nainen. Kolmannessa osassa mies keskustelee suoraan kameran kanssa.

Elokuvaversiossa kolme episodia seuraavat kronologisesti toisiaan. Installaatioversiossa kolme osaa esitetään toistuvana kokonaisuutena kolmella valkokankaalla, jotka asettuvat 90 asteen kulmaan suhteessa toisiinsa. Episodit kiertävät toistuvasti kankaalta toiselle. Teos tarkastelee kerronnan rakenteita ja ajan muodostumista tarinassa sekä minuuden ajatuksen hahmottumista ja oman itsensä havaitsemista toisen perheenjäsenen eleissä.

– 1996 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

Lohdutusseremonia / Consolation Service

Suomi 1999, 23 min 40 sek, 35 mm, 1:1.85, Dolby Digital 5.1

Lohdutusseremonia on 23-minuuttinen lyhytelokuva ja dvd-installaatio, joka kertoo eroprosessista nuoren naisen näkökulmasta. Elokuva alkaa kertojan huomioilla tapahtumista varhaiskeväällä lumisessa Helsingin lähiössä. Samassa talossa asuva nuoripari on päättänyt lopettaa suhteensa. Tarinan kuluessa he lopullisesti erkanevat toisistaan.

Tarina jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa terapeutti antaa nuorelle parille ohjeita suhteen lopettamisesta. Toinen osa tapahtuu pariskunnan kotona, jossa he ystävien kanssa viettävät syntymäpäivää. Juhlijat lähtevät kohti ravintolaa oikaisten jään poikki. Jää murtuu kävelijöiden alla. Vedenalainen monologi kertoo menneestä ja kuolemasta jääkylmässä vedessä. Kolmas osa on jonkinlainen lohdutusseremonia – lopullinen suhteesta luopuminen ja etääntyminen.

Installaatioversiossa kaksi kuvaa projisoidaan seinälle vierekkäin. Rinnakkaisilla, toisiaan jatkavilla kuvilla kerrotaan nuoren parin tarina. Oikeanpuoleinen projisointi keskittyy kertomuksen eteenpäin viemiseen kuvailemalla tapahtumia, vasen kuva näyttää maisemaa, tilaa ja tärkeitä yksityiskohtia, jotka luovat teoksen tunnemaisemaa.

Filmiversiossa tarina kerrotaan yhdessä kuvassa. Tämä aiheuttaa muutoksen katsojan asemassa. Installaatiotilassa katsojalla on aktiivisen havainnoitsijan rooli: hän joutuu tekemään valintoja tilassa levittäytyvästä materiaalista ja siten rakentamaan kokemuksensa. Yhden kuvan versiossa katsojalle sen sijaan on mahdollista seurata tarinaa etuoikeutetusta näkökulmasta, joka on ilmaisun keinoin tarkoituksellisesti luotu katsojan eteen valkokankaalle.

– 1999 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

• Koonnut Mika Taanila (2007) ja Jari Sedergren (2022)