EIJA-LIISA AHTILA IV (2010-17)

Marian Ilmestys (2010) tutkii kristillisen ikonografian keskeistä aihetta taidehistorian peilaamana ja diakonissalaitoksen asiakkaiden tulkitsemana. Elämän eri sfäärit kohtaavat siinä, ja sitäkin laajemmin teoksessa Tutkimuksia draaman ekologiasta (2017).

Eija-Liisa Ahtila vieraana 11.5. näytöksessä.

***

Marian ilmestys/The Annunciation

Eija-Liisa Ahtilan teos Marian ilmestys pohjaa Luukkaan evankeliumin (1:26-38) kertomukseen ja samaa aihetta käsitteleviin maalaustaiteellisiin teoksiin. Videoinstallaation teemana on ihmisen olemus ja mahdollisuudet tässä päivässä.

Marian ilmestys on kolmen projisoidun kuvan installaatio, jossa rakennetaan ja esitetään uudelleen liikkuvan kuvan avulla kristillisen ikonografian ja samalla renessanssimaalaustaiteen keskeinen teema.

Ahtilaa kiinnostaa ajatus elävien olentojen erilaisista maailmoista, jotka ovat olemassa yhtä aikaa: ”Esiintyjät rakentavat uudelleen pyhää ja samalla jumalaisen ja eläimellisen avulla määrittelevät uudelleen inhimillistä”, kertoo tekijä itse Kansallisgallerian säätiön omistukseen siirtyneen videoinstallaation esittelyssä. Filosofisena taustana on Jakob von Uexküllin ajatukset elävien olentojen erilaisista maailmoista ja niiden yhtäaikaisesta olemassa olosta. Näin Ahtila ottaa käsittelyynsä sekä ihmeen olemuksen että havaitsemisen ja myös tieteen mahdollisuudet sekä sen rajoitukset.

Tapahtumat on siirretty nykyaikaan: näyttelijäryhmä valmistelee esitystä Raamatun kertomuksesta, jossa Maria saa tietää tulevansa hedelmöittymään pyhästä hengestä ja synnyttämään Jumalan pojan. Omaa osaansa näyttelevät myös koulutettu korppi ja kirjekyyhkyt.

Marian ilmestyksen toteutus perustui paitsi käsikirjoitukseen myös prosessiin ja näyttelijöiden, joista suurin osa oli amatöörejä, omaan reflektioon. Kun Marian ilmestys voitti Oberhausenin filmifestivaaleilla Saksassa parhaan lyhytelokuvan palkinnon 2012, perusteltiin palkintoa niin, että elokuvan uskonnollinen kuvaus saa humaanin ja ironisen ilmiasun siinä esiintyvien ja täysillä heittäytyvien amatöörinäyttelijöiden kautta.

Elokuvaa kuvattiin talven 2010 pakkasissa Aulangon luonnonpuistossa. Sisäkuvat on lavastettu.

– Jari Sedergren 2022 lähteenään Kansallisgallerian hankintaperustelut ostolleen

Tutkimuksia draaman ekologiasta / Studies on the Ecology of Drama

Tutkimuksia draaman ekologiasta on liikkuvan kuvan installaatio esittämisen keinoista polkuna toisten elollisten olentojen luo. Teoksen ihmisroolissa on monesta Ahtilan työstä tuttu Kati Outinen.

Toisia lajeja edustavat mm. pensas, puu, mato, pääsky, perhonen ja hevoset, joiden näkökulmaa maailmaan teos tavoittelee. Teoksessa on myös joukko ihmisnäyttelijöitä, jotka muodostavat ”Varjojen ryhmän”.

Ahtilan mukaan teoksen tavoitteena on elokuvakerronnan antroposentrismin eli ihmiskeskeisyyden näyttäminen – ja kritisoiminen ekologisista seurauksista – sekä liikkuvan kuvan ilmaisukeinojen käyttäminen ekologisen draaman ja tarinan luomisessa. Samalla syntyy vakava eettinen kysymys: mitkä ovat taiteen eettiset vastuut?

Teos on ostettu Serlachius-museon taidesäätiön kokoelmiin.

– Jari Sedergren 2022