LICORICE PIZZA (2021)

Ohjaaja
Paul Thomas Anderson
Henkilöt
Alana Haim, Cooper Hoffman, Sean Penn
Maa
USA/Kanada
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
133 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Paul Thomas Andersonin tuorein teos on romanttinen draamakomedia, joka ammentaa inspiraatiota Hollywoodin kulisseista sekä nostalgisista nuorisokuvauksista Svengijengi ’62 ja Kuumat kinkut. Kipinän elokuvalle sai aikaan Andersonille kahden tuntemattoman henkilön väittelyn seuraaminen koulun pihalla.

***

Paul Thomas Andersonin (s. 1970) Licorice Pizza luo rakastavan silmäyksen ja euforisen hilpeän oodin Los Angelesin San Fernando Valleyhin 1970-luvulla. Licorice Pizza toimii maagisen, nostalgisen muiston tasolla ajasta ja paikasta niin elämän kuin aikakauden elokuvien maailmoissa. Kuten monet 1970-luvun teoksista, Licorice Pizza kertoo tarinan eräästä epätodennäköisestä romanssista. Alana Kanella (Alana Haim) ja Gary Valentinella (Cooper Hoffman) on sama piikikäs, vastakohtia puoleensa vetävä kemia kuin Cassavetesin Minniellä ja Moskowitzilla. Ja vaikka heillä ei olekaan niin suurta ikäeroa kuin Hal Ashbyn Harold ja Maudessa, on Alana 25-vuotias ja Gary 15-vuotias pääparin kohdatessa toisensa.

Tapahtumapaikkana on vuoden 1973 Sherman Oaks, tyylilajina komedia nuorista aikuisuuden kynnyksellä. Gary on lapsinäyttelijä, joka yllättäen löytää itsensä murrosiän väärältä puolelta. Alana on puolestaan nuorin kolmesta tyttärestä ja edelleen tuuliajolla elämässään. Haimin oikean elämän sisarukset, jotka muodostavat bändin Haim, esittävät tässä Alanan sisaria, kun taas hänen oikeat vanhempansa esittävät hänen vanhempiaan. Alana ja Gary tapaavat koulun vuosikirjan kuvauksissa, jossa Alana toimii valokuvaajan assistenttina. Gary löytää itsensä myöhemmin vesisänkymogulina ja Alana joutuu hänen suunnitelmiinsa arvokkaana myyntiedustajana ja ideaihmisenä. Andersonin käsikirjoituksessa on sivujuonia, ihania yksityiskohtia ja cameorooleja. Kokonaisuus on iloinen ja mukaansatempaava. Haim häikäisee ensimmäisessä roolissaan nuorena naisena ja niin myös ensikertalainen Philip Seymour Hoffmanin poika Cooper Hoffman Garyna. Anderson on vastannut Michael Baumanin kanssa myös kuvauksesta sekä valaistuksesta ja taltioinut Nixonin ajan Amerikkaa.

Gary Valentine saattaa olla nuorempi kuin Andersonin aiemmissa elokuvissa esiintyvät Phantom Threadin Reynolds Woodcockin, Inherent Vicen Doc Sportellon ja Magnolian Frank T.J. Mackeyn kaltaiset hahmot, mutta ei välttämättä yhtään vähemmän kypsä. Gary huolehtii pikkuveljestään ja perustaa elokuvan aikana Alanan avulla kolme yritystä varsin menestyksekkäästi. Lisäksi hän on kuin kala pokeripöydässä. Tässä ohjaajansa hauskimmassa luomuksessa juoni etenee stand-upkomediasarjan ja lumipallon vauhdilla. Andersonin työt ovat olleet juonikuvioitaan persoonallisia ja amerikkalaisia ihmiskohtaloita kuvaavia. Lähimpänä ensirakkauden maailmassa liikkuvaa Licorice Pizzaa on kuitenkin Adam Sandlerin tähdittämä Punch-Drunk Love.

Alana Haimin uskomaton roolisuoritus näyttelijänä nostaa hänet heti Andersonin mahtavimpien hahmojen Pantheoniin. Voikin kysyä, miksi yli parikymppinen nainen seurustelee 15-vuotiaan kanssa. Garyn ja Alanan välillä on ilmeinen psykoseksuaalinen vetovoima. Kuitenkin tämä elokuva on paljon kiinnostuneempi siitä, kuinka nämä hahmot kuuluvat toisiinsa kuin se, että he täydentävät tuon siteen klassisessa mielessä. Alana Haim tekee hahmostaan riippuvuutta aiheuttavan sekoituksen vakaumusta ja epävarmuutta. Harvat ihmiset ovat viihtyneet näin hyvin omassa ihossaan ja silti hän tekisi mitä tahansa päästäkseen siitä eroon. Hän on kyllästynyt jäämään loukkuun laaksoon, mutta väsynyt yrittämään saada ulospääsyä. Licorice Pizzassa aika ei ole jotain, joka pitää ihmiset erillään, se on ainoa asia, jonka avulla he voivat löytää toisensa. Ja tämä euforinen elokuva ei hukkaa hetkeäkään siitä.

–  Alonso Duralden (TheWrap) ja David Ehrlichin (IndieWire) mukaan Joona Hautaniemi 30.6.2023