Elokuvamusiikin jättiläinen Ennio Morricone on tehnyt musiikin satoihin elokuviin, myös kolmeentoista Tornatoren elokuvaan. Tornatoren dokumentti pitkäaikaisesta työtoveristaan saa muistamaan, että sittemmin ikoniseksi muodostuneen säveltäjän ura ei ole ollut yhtä voitosta voittoon marssia, vaan epävarmuus ja alemmuudentunto voivat matkan varrella vaivata meitä kaikkia. Arkistomateriaali, haastattelut ja Morriconen analyysit musiikista ja säveltäjän kiinnostavan lakoniset mietteet menneisyydestä saavat seurakseen aimo annoksen Morriconen musiikkia.

***

Italialaisen ohjaajan ja käsikirjoittajan Giuseppe Tornatoren (s. 1956) dokumenttielokuva Ennio (2021) on jo avauskohtauksestaan alkaen kaunis muotokuva ikonisesta italialaisesta elokuvasäveltäjästä Ennio Morriconesta. Tornatoren ohjaus juhlistaakin hienolla tavalla legendaarisen Morriconen elämää sekä uraa. Tuottelias Morricone (1928-2020) loi musiikin peräti yli 500 elokuvaan ja televisiosarjaan. Musiikin mestari tuli tunnetuksi niin Sergio Leonen spagettiwesterneistä, Dario Argenton gialloista, Tornatoren Cinema Paradisosta (1989) kuin Tarantinon The Hateful Eightistä (2015), josta hänet viimein palkittiin Oscarilla maestron oltua jo vuosikymmeniä palkintoon ehdolla.

Dokumentti koostuu Tornatoren ideoimasta keskustelusta Morriconen kanssa. Tornatore ei tosin näy kamerassa eikä hänen ääntään ja kysymyksiään kuulla. Morricone kertoo tarinaansa kameralle, mutta sen takana on selkeästi ohjaaja Tornatore. Tuloksena on mutkitteleva tutkielma Morriconen motivaatioista ja tavasta, jolla hänen mielikuvituksensa toimii työskentelyn lomassa. Mukana yli 2,5 tuntisessa kokonaisuudessa on 70 haastattelua, jotka on koottu viiden vuoden aikana. Näissä taltioinneissa pääsevät ääneen ohjaajat, muusikot ja yhteistyökumppanit, kuten Clint Eastwood, Joan Baez, Hans Zimmer sekä Bruce Springsteen. Haastattelut on nivottu yhteen arkistomateriaalilla, joka tuo katsojalle esiin tuokioita perhe-elämästä sekä taianomaisia hetkiä konserteista. Tietysti osansa saavat otteet elokuvista, joihin Morricone loihti ikimuistoisia sävelmiä ja latasi tunnelman huippuunsa. Dokumentti julkaistiin vuonna 2021, vuosi Morriconen kuoleman jälkeen ja näin ollen tribuuttina, kunnianosoituksena legendalle.

Morricone kuvaa elämäänsä ja varttumistaan Roomassa sekä trumpetinsoiton aloittamista isänsä pakottamana. Nuorena miehenä hän soitti komediashow-esityksissä rahaa ansaitakseen. Myös kokeilevan musiikin tekeminen jopa arkipäiväisillä esineillä tuodaan esiin Morriconen vaiheista kerrottaessa. Tätä metodia säveltäjä hyödynsi myöhemmin myös elokuvamusiikissaan. Konflikti Morriconen kaksoisidentiteetin, nimittäin kokeilevan muusikon sekä elokuvasäveltäjän välillä kulkee läpi elokuvan toistuvana teemana. Toisaalta aihetta ei myöskään paisutella tai korosteta liiaksi. Morricone ei osoittaudu henkilönä nöyräksi eikä ylimieliseksikään. Yksinkertaisesti hän on täysin uppoutunut luomistyönsä valtaan ja tapaansa nähdä ympäröivä maailma. Hän hyräilee tunnusmelodioitaan, selittää näkemyksiään ja matkii instrumentteja. Hänen versionsa kojootinäänestä Sergio Leonen klassikosta Hyvät, pahat ja rumat (1966) on todellakin ihastuttava.

Ennio Morriconen jättämä mahtava musiikillinen perintö tulee selkeästi esiin haastatteluissa. Kellään ei tunnu olevan mitään pahaa sanottavaa mielenkiintoisen innovatiivisesta mutta kuitenkin varautuneen oloisesta taiteilijasta. Mukana dokumentissa on hänen monipuolisuutensa ihmisenä sekä työssään. Osansa Enniossa saavat myös niin kutsutut ”eh, basta!” -vaiheet, jolloin Morricone oli valmis kieltäytymään projekteista, myös yhteistyöstä Tornatoren kanssa, mutta perui aikeensa ja ryhtyi ideoimaan lopulta musiikkia. Mikään sentimentaalisesta tasosta haastatteluissa ei ole pakotettua, joten sävy on lämmin kautta linjan.

Enniolla Tornatore on onnistunut luomaan Morriconen neroutta hehkuttavan dokumentin, joka korostaa myös 1900-luvun kulttuurin monia vivahteita. Ennio muistuttaa katsojaa lisäksi niiden filmatisointien loistavista puolista, joihin Morricone on tehnyt musiikin. Kun yleisö saa pitkän, eri näkökulmia sisältävän dokumentin aikana katsauksen monista hienoista ohjaustöistä loistavan musiikin kera, heidän tulee mieli nähdä nuo klassikot ensi kertaa tai palata elokuvien pariin uudelleen.

–  Saskia Lloyd Gaigerin (Little White Lies) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 7.9.2024