GEORGES MÉLIÈS (1902-1906)
Fantasian ja scifi-elokuvan isä Georges Méliès oli taikuri kameran edessä ja takana. Trikkikuvia, kaksoisvalotusta ja pyrotekniikkaa hyödyntäen hän loihti elokuvillaan tarinoita paholaisista, noidista ja avaruusmatkailijoista. Restauroidut elokuvat, kuten legendaarinen Matka kuuhun 120 vuoden takaa, nähdään nyt loisteliaissa väreissä!
Näytöksen elokuvat: Gulliverin matkat (Le Voyage de Gulliver à Lilliputet chez les géants, 1902, 4’), Paholaisen 400 kujetta (Quat’cents farces diable, 1906, 17’), Hiidenpata (Le Chaudron infernal, 1903, 2’), Keijukaisten valtakunta (Le Royaume des fées, 1903, 17’), Matka kuuhun (Le Voyage dans la lune, 1902, 13’, restauroitu laitos 2011).
***
Ranskalainen Georges Méliès (1861–1938) oli suuri silmänkääntäjä, josta tuli elokuvafantasian ja elokuvataiteen isä. Robert-Houdin -teatterin taikuri innostui Lumièren keksinnöstä, alkoi valmistaa kaikenlaisia elokuvia vuonna 1896, löysi omaksi alakseen taikateatterin ja perusti oman yhtiö nimeltä Star-Film. Mélièsistä tuli elokuvan mise-en-scènen eli näyttämöllepanon isä. Hän rakensi oman studion Montreuiliin 1897 ja otti käyttöön teatterin lavasteet, ehosteet, puvut, laitteet ja käsikirjoitukset ja lisäsi niihin elokuvan uudet illuusiot, trikit ja tehosteet sekä käsityönä toteutetut värivaikutelmat. Otokset olivat pitkiä ja kamera seisoi paikoillaan, mutta sen eteen Méliès loihti eloisan liikkeen, huumorin ja sadun taikapiirin, jossa hän liikkui usein lennokkaasti itse keksijänä, velhona tai paholaisena, ympärillään uhkea Jehanne-rouva ja muita renoirmaisia naisia.
Satuelokuvat Tuhkimosta Sinipartaan ja Jules Vernen henkiset fantasiaseikkailut Matka mahdottomaan ja Matka Kuuhun kuuluivat Mélièsin rakastetuimpiin. Hän kuuluu elokuvan science fictionin isiin. L’Affaire Dreyfus on poliittisen elokuvan kantateoksia, ja La Civilisation à travers les âges vastustaa sotaa ja suvaitsemattomuutta. Mélièsin suosio oli tavaton ja maailmanlaajuinen. Hän sai heti innoittuneita seuraajia ja riesakseen huomattavia piraatteja ja kopioijia, joita vastaan turvautuakseen perusti 1902 Star-Filmin Yhdysvaltain konttorin johtajanaan veljensä Gaston Méliès ja rekisteröi elokuvansa Kongressin kirjastoon vuodesta 1903.
Méliès oli varhaisen elokuvan suurin taiteilija. Vuonna 1908 hän alkoi jäädä kehityksestä syrjään, vaikka hänen elokuvansa olivat yhä upeita. Vuonna 1909 hän oli puheenjohtajana elokuvantekijöiden kansainvälisessä kongressissa, jossa päätettiin siirtyä filmien myymisestä vuokraamiseen. Star-Film ei menestynyt, ja varakas Méliès menetti omaisuutensa ensimmäisen maailmansodan aattona. Hän tuhosi elokuvansa (originaalit ja omat kopiot) ja ansaitsi toimeentulonsa lelujen ja makeisten myyjänä Montparnassen rautatieasemalla. Hän ehti kokea uuden arvonnousun, sai Kunnialegioonan ristin 1931, ja Henri Langlois ystävineen nosti esiin hänen mestariteoksiaan. Suurin osa hänen tuotannostaan on kadonnut, ja etsintä jatkuu yhä. Mélièsin suku on vuosikymmeniä kiertänyt maailmaa järjestäen elokuvaesityksiä hilpeän selostuksen ja elävän musiikin kanssa. Vuonna 2009 Mélièsin tekijänoikeudet vapautuivat, ja Lobster Films julkaisi mestarin elokuvista huikean dvd-boksin.
Le Voyage de Gulliver à Lilliput et chez les géants / Gulliverin matka Lilliputtien ja Jättiläisten maassa
Ranska 1902, 80 m, Kesto: 4’13’’ Esitys: 2K DCP. Star-Filmin luettelon numero 80.
Méliès-cinemateekilla ei ole hallussaan elokuvan oikeaa alkua, vaan tämän löydetyn version alussa Gulliver on Lilliputtien köyttämänä. Versiosta puuttuu myös tulipalokohtaus. Kopio on kuva kuvalta käsin värjätty.
Trikkejä: Pysäytetty kamera, Ristikuvia.
Les Quatre cents farces du Diable / Paholaisen neljäsataa kujetta
Ranska 1906. Muita Ranskassa käytössä olleita nimiä: Les Quatre Cents Coups du Diable, Les Facéties du Diable, Les Farces de Satan, Les Pilules du Diable. Star-Filmin luettelon numero: 849-870. Pituus: 444 m. Kesto 23 min. Näyttelijä: Georges Méliès (Saatana)
Englantilainen insinööri William Crackford myy sielunsa alkemisti Alcofrisbasille eli saatanalle…
Tästä elokuvasta on säilynyt sekä mustavalkoinen versio että epätäydellinen, mutta väreiltään hyvin kaunis kopio.
Châtelet-teatterin johtaja pyysi vuonna 1905 Mélièsiä tekemään pikkufilmin, jota voitaisiin esittää näytelmän ”Les 400 coups du Diable” näyttämönvaihdosten aikana. Méliès käytti tätä filmiä vuonna 1906 pitkässä elokuvassaan, jonka käsikirjoitus kuitenkin poikkesi Châtalet-teatterin näytelmästä.
Osa kohtauksista on kuvattu Mélièsin Montreuilin talon puutarhassa. Méliès palaa tässä elokuvassaan teemoihin, jotka olivat hänen päähänpinttymiään: tiedemies, joka solmi sopimuksen paholaisen kanssa, matka taivaannavoille, Saatanan riemuvoitto. Elokuvassa on myös muistumia hänen aiemmasta työstään Faust aux Enfers (Faust helvetissä) vuodelta 1903 sekä elokuvasta Sorcellerie culinaire (Kulinaarista noituutta) vuodelta 1904.
Erikoisefektejä: Vaikuttavaa teatterikoneiston käyttöä – lattialuukkuja ja lukuisia aukkoja lavasteissa, perspektiivinvaihdoksia kulissimuutoksin, tulivuoren pienoismalli, pyrotekniikkaa…
Trikkejä: pysäytetty kamera, kaksoisvalotuksia.
Le Chaudron infernal
Hiidenpata / The Infernal Cauldron UK) / The Infernal Caldron and the Phantasmal Vapors (US)
Ranska 1903. Tuotantoyhtiö: Star Film. Tuottaja: Georges Méliès. Ohjaus: Georges Méliès. Käsikirjoitus: Georges Méliès Pääosissa: Georges Méliès (Barbenfouillis), Bleuette Bernon (Phoebé). Star-Filmin luettelon numero 499-500. 36 m / 1’45 min
Riehakas piru viskoo ihmisiä pataan joka syöksee uhreista iloiten liekkejä. Pirun uhrit nousevat padasta utuisina haamuina jotka muuttuvat pirua jahtaaviksi tulipalloiksi.
Le Royaume des fees
Keijujen valtakunta / Au Pays des Fées, L’Empire de Neptune, Le Royaume de Neptune (?)
Ranska 1902. Tuotantoyhtiö: Star Film. Tuottaja: Georges Méliès. Ohjaus: Georges Méliès. Käsikirjoitus: Georges Méliès. Pääosissa: Georges Méliès (prinssi Bel Azor), Bleuette Bernon (haltiatar Aurora). Star-Filmin luettelon numero 483-498. 320 m / 16 min.
Prinsessa Azurinen ja prinssi Bel Azorin kihlajaisiin jää yksi vieras kutsumatta: Paha Noita…
Ensimmäinen Mélièsin ”elävä kuva”, joka on yli 300 m pitkä. Siihen liittyy myös ulkokuvausta, jossa on käytetty oikeaa hevosta. Mélièsin innoituksen aiheena lienee ollut satu Prinsessa Ruususesta.
Erikoisefektejä: teatterikoneistoa (pysty- ja sivusuunnassa liukuvat kulissit), pienoismalleja, oikeaa vettä, pyrotekniikkaa.
Trikkejä: pysäytetty kamera, kaksoisvalotuksia, ristikuvia.
Le Voyage dans de la lune / Matka Kuuhun / A Trip to the Moon
Ranska 1902. Tuotantoyhtiö: Star Film. Tuottaja: Georges Méliès. Ohjaus: Georges Méliès. Käsikirjoitus: Georges Méliès – Jules Verne: ”De la Terre à la Lune”, romaanista. Pääosissa: Georges Méliès (Barbenfouillis), Bleuette Bernon (Phoebé). Star-Filmin luettelon numero 399-411. 260 m / 13 min. 2014 näytöksessä esitetään vuonna 2011 restauroitu kopio.
Kuusi Astronomiseen klubiin kuuluvaa tiedemiestä lähtee tutkimusretkelle kuuhun…
Matka kuuhun saavutti heti tuoreeltaan niin mahtavan suosion, että esim. Lubin ja Edison tekivät siitä suuret määrät luvattomia kopioita Yhdysvaltain markkinoille. Juuri tämä levitys tekikin Georges Mélièsin tunnetuksi koko maailmassa. Georges Sadoulin mukaan Matka kuuhun oli ensimmäisen Los Angelesissa avatun elokuvateatterin ohjelmistossa. Luvattomien amerikkalaiskopioiden tulva sai Mélièsin lähettämään veljensä Gastonin Yhdysvaltoihin puolustamaan Star-Filmin oikeuksia. (Méliès-cinemateekillä on hallussaan myös yksi piraattikopio).
Menestyksen syynä oli osaltaan se, että erilaiset matkat kuuhun olivat noihin aikoihin suosittuja teemoja niin markkinateltoissa kuin teatterissakin, jossa nähtiin Jules Vernen kirjojen sovituksia.
Elokuvassa tarvittiin huomattava määrä henkilöitä. Méliès itse antoi siitä vuonna 1933 seuraavat tiedot: ”tuotanto, käsikirjoitus, näyttelijä, ohjaus, lavastus, trikit ja puvut: Georges Méliès (retkikunnan johtaja); hänen kumppaneitaan ja työläisiä: Victor André (Cluny-teatterista), Depierre, Farjaux, Kelm, Brunnet (musiikkikahvilataiteilijoita); tähdet ja kanuunatytöt (Châtelet-baletin tanssijattaria); seleniitit (Folies-Bergèren akrobaatteja). Tarina on käsitelty vaudevillen ja farssin tapaan, eikä siinä ole mitään tieteellisyyteen viittaavaakaan.
Erikoisefektejä: teatterikoneistoa, pyrotekniikaa.