MAMAI (2003)
Ohjaaja Sanin lausui tavoitteekseen stereotyyppien ja toisten kansallisuuksien pelon purkamisen. Mamai on rikkaan kuvallinen draama, joka perustuu ukrainalaisiin ja Krimin tataarien kansalliseepoksiin. Mamai on kasakoiden vapaan hengen henkilöitymä, jonka Venäjän keisarinna Katariina II murskaa. Kuvat ratsastavasta Mamaista soittamassa kobzaa ovat rakkainta ukrainalaista kansanperinnettä.
***
Vuonna 1993 näyttelijäksi kieviläisestä kansallisesta yliopistosta valmistunut ja näytelmäelokuvan ohjaajakurssin käynyt Oles Sanin teki pitkään työtä dokumenttielokuvien parissa ohjaajana, kuvaajana ja tuottajana Internews Networkin (nyk. Internews) palveluksessa. Käytännössä dokumenttielokuvia valmistui ukrainalaisille ja muille eurooppalaisille tv-kanaville. Ohjausohjelma laajeni ennen vuosituhannen vaihdosta myös lyhytelokuviin.
Saninin ensimmäinen näytelmäelokuva Mamai (2003) perustuu ukrainalaisiin ja Krimin tataarien kansalliseepoksiin. Kyse on tarinasta joka muistuttaa perinteistä Romeon ja Julian traagista rakkaustarinaa lisättynä ritarillisuudella ja taistelulla vapauden puolesta. Idän ja lännen välissä, myös Euroopan ja Aasian välillä, kristittyjen ja muslimien välillä, ukrainalaisten ja tataarien välillä, Krimin laajoilla aroilla sijaitsee levoton raja-alue, jossa ylpeä kasakka Mamai, nomadi ja viljelijä, rakastuu tataarikaunotar Omaihin. 1500-luvun kansantarinasta kummunnut elokuvakertomus siis yhdistää eri kansanperinteitä: jo nimenä, jonka turkinkielinen merkitys on ”ei-kukaan”, se yhdistää kasakat mongoliperinteeseen, jossa Mamai on Tšingis-kaanin pojanpojan nimi. Persialaisissa legendoissa mamay tarkoittaa kirjaimellisesti ”arojen vapaata henkeä”.
Mamai on kasakoiden ryhmä, joka ilmentää vapauden henkeä, ja jonka Venäjän keisarinna Katariina II murskaa erikoisoperaatiossaan.
Kuvat ratsastavasta Mamaista soittamassa kobzaa ovat rakkainta ukrainalaista kansanperinnettä – Sanin itse on lahjakas muusikko ja kozba on hänelle tuttu jo suvun perinteestä: isoisä oli soittimien rakentaja. Rakentajan perinnetaidot ovat välittyneet myös ohjaajalle, joka kuuluu – tosin salanimellä – Kievin kozba-klubiin.
Ohjaaja Oles Sanin lausui tavoitteekseen stereotyyppien ja toisten kansallisuuksien pelon purkamisen. Kyse ei ole aivan helposta operaatiosta, sillä suomalaiselle katsojalle elokuvakertomuksen taustalla olevat kansantarinat eivät ole lähtökohtaisesti tuttuja. Visuaaliseen ilmiasuun on jopa helpompi uppoutua.
– Jari Sedergren 2022