MITEN KORJATA MAAILMA (2023)
Pitkän linjan dokumentaristi Jouko Aaltosen ohjaama informatiivinen katsaus suoran toiminnan muotoihin 1990- ja 2000-luvuilla. Dokumentissa anarkistit, ilmastoaktivistit ja talonvaltaajat kertovat kokemuksistaan avoimesti ja linkittävät ne yhteiskunnan valtavirtauksiin. Arkistomateriaalia tehokkaasti hyödyntäen elokuva käy läpi kansalaisliikkeiden ja joukkovoiman eri muotoja.
***
Konkariohjaaja Jouko Aaltosen (Kenen joukoissa seisot, 2006; Pieni punainen, 2020) Miten korjata maailma? eli erään aktivistiporukan tarina, alkaa ja loppuu kuviin Elokapinasta Mannerheimintiellä vuonna 2021. Väliin mahtuu suomalaisen nykyaktivismin lyhyt historia aina Prahan vuoden 2000 mielenosoituksista niitä seuranneisiin Göteborgin mellakoihin – joissa poliisi ampui aktivistia selkään! – James Wolfensohnin kakutukseen silloisen valtiovaraministerin Sauli Niinistön istuessa vieressä lehdistötilaisuudessa ja toisaalta Irakin suurlähetystön valtaamiseen.
Ääneen pääsevät kapinalliset, entiset talojenvaltaajat, globaalin kapitalismin vastustajat, aktivistit, luonnonsuojelijat: puhumassa muun muassa Mikael Brunila, Markus Drake, Eetu Viren, Leona Kotilainen, Pontus Purokuru ja Kukka Ranta. Älykkään, rohkean ja voimakkaan elokuvasta tekee materiaalin hyvin jäsennelty käyttö, joka ei tähtää objektiivisuuteen, vaan on itsepäisen puolueellinen: tarinaa rakennetaan piirrosfilmeistä näkemyksellisten dokumentoijien taltiointeihin sulavan taidokkaasti; poissa loistaa poliisien, vartioiden tai vastustajien puheenvuorot, vaikka heidän väkivaltaa näytetään. Yhtään tylsää hetkeä ei pääse mukaan. Välillä Wagnerin nerokas Valkyyria soi jylhänä kuin elämä.
Heta Heikkala luonnehtii: ”Dokumentissa anarkistit, ilmastoaktivistit ja talonvaltaajat kertovat kokemuksistaan avoimesti ja linkittävät ne yhteiskunnan valtavirtauksiin. Laajasti käytetty arkistomateriaali valottaa suoran toiminnan jatkumoa suomalaisessa yhteiskunnassa.” Elokuvassa on jälleen kerran hyvä freudilais-poliittinen muistutus: kun jotain asiaa yritetään tukahduttaa, se saa usein siitä lisää virtaa jatkaa; nietzscheläinen klisee, ”kun lähtee sotimaan hirviöitä vastaan, on varottava muuttumatta itse sellaiseksi”, voisi päteä tähänkin.
Miten korjata maailma? avaa näkökulmaa siihen, miten aktivismilla voi muuttaa maailmaa – jos voi.” Dokumenttielokuvan voima on siinä”, Aaltonen sanoo Harri Römpötin haastattelussa, ”että se voi antaa äänen niille, joita ei ole kuultu”. ”Aktivistien liikkeissä on muutoksen mahdollisuus, toimintaa ja paljon omistautuneita ja jännittäviä ihmisiä”, Aaltonen jatkaa. ”Vaalien alla on hyvä muistaa, että demokratiaa pitää laajentaa parlamenttien ja valtuustojen ulkopuolelle. Nostan hattua ja teen elokuvia ihmisistä, jotka sitä tekevät.” Römpötti muistuttaa, että ”Miten korjata maailma lähti liikkeelle Anton Montin ja Pontus Purokurun kirjasta Suoraa toimintaa (2018). Se on yksi harvoista suomalaisteoksista, joka käsittelee aihetta.”
Eräänlainen sisarteos Aaltosen dokumenttielokuvalle on Saila Kivelän ja Vesa Kuosmasen sielunmurtava, sydämeenkäyvä Eläinoikeusjuttu (2022). Se palauttaa mieleen George Franjun Eläinten veren (Le sang des bêtes, 1949) järisyttävät kuvat. Niin Aaltonen, Kivelä kuin Franjukin on varmasti uskonut siihen, että elokuvalla voi – kuitenkin – korjata maailmaa.
– Joonas Nykänen 5.9.2023