TYHJÄ KANGAS (1963)

Elsa Morante -filmatisoinnin jälkeen Damiano Damiani tarttui tämän puolison Alberto Moravian teokseen, joka ilmestyi Tammen Keltaisessa kirjastossa 1962. Taiteilija etsii kadonnutta luovuutta vapaamielisen mallin seurassa. Vain tyhjä kangas tuntuu oikealta taiteelta ydinsodan uhatessa. Bette Davis loistaa tiukkana mesenaattiäitinä.

***

Damiano Damiani löysi epäsentimentaalisen tyylinsä ja maailmankuvansa jo ennen kouraiseviin trillereihin siirtymistä. Italian kirjallisuuden kärkinimien filmatisoinnit hallitsivat ohjaajan uran alkuvaihetta. Elsa Moranten Arturon saaren elokuvasovitus oli San Sebastianin festivaalilla palkittu onnistuminen, jonka jälkeen Damiani tarttui Moranten silloisen puolison Alberto Moravian romaaniin.

Tyhjä kangas kuvaa rakkauselämän ongelmia ja nykymaailman henkisiä tyhjiöitä Rooman kulttuuripiireissä. Dino (Horst Buchholtz) on kuvataiteilija, jolla on vaikeuksia saada töitään valmiiksi tai edes aloittaa niitä. Taloudellista painetta ei ole, koska rikkaan äidin (Bette Davis) tuki mahdollistaa etuoikeutetun ja hieman nolon taiteilijaelämän. Tyhjänä pysyvästä maalauspohjasta muodostuu luovan kriisin, kosmisen ikävystyneisyyden ja kylmän sodan joukkotuhopelkojen symboli. Dinon mallina toimiva Cecilia (Catherine Spaak) on epäromanttinen muusa, jolla on rinnakkaisia suhteita useampien kulttuuripersoonien kanssa. Cecilia on miesten silmissä ”tyhjä kangas”, johon he heijastavat haaveitaan, mutta rakkauden ja sitoutumisen tapaisesta sisällöstä ei kannata uneksia.

Tuottelias Alberto Moravia (1907–1990) oli Italian viime vuosisadan kirjallisuuden käännöskuningas ja suosittu kertoja myös elokuvapuolella. Historiaa ja moderneja ilmiöitä käsitelleen menestyskirjailijan adaptaatioista tuli italialaisen ja ranskalaisenkin arthouse-elokuvan kestävä virtaus, jonka tunnetuimmat saavutukset lienevät Jean-Luc Godardin Keskipäivän aave ja Bernardo Bertoluccin Fasisti. Tammen Keltaisessa kirjastossa (1962, suom. Katariina Mieskivi) ilmestynyt Tyhjä kangas on elokuvattu kahteen otteeseen. Damianin ohjaus on uskollisempi alkuteokselle kuin Cédric Kahnin ranskalaistulkinta vuodelta 1998. Kumpikin versio on esitetty Suomen televisiossa nimellä Tyhjä kangas, mutta täkäläisessä teatterilevityksessä Damianin elokuva sai nimen Ei rakkaudesta, ei rahasta….

Helsingin Sanomien ensi-ilta-arviossaan (19.9.1967) Paula Talaskivi vertasi Damianin teosta kahteen muuhun Moravia-elokuvaan, Keskipäivän aaveeseen ja Francesco Masellin Välinpitämättömiin. Talaskiven mukaan Godard, Maselli ja Damiani ”näyttävät tavoittaneen nimenomaan moravialaista ilmapiiriä ja kaikki onnistuneet siinä omalla tavallaan melko pitkälle, mutta kukaan ei täysin. (–) Kaikki nämä elokuvat on tehty suunnilleen samoihin aikoihin ja kaikkien niiden tarkastelukeskuksessa on samaa kyllästymistä, ikävyyttä ja tyydyttämättömyyttä.”

”Damiani tavoittaa Dinon ja tytön, Cecilian, keskinäisten kohtausten kuvauksissa omalaatuista tyhjänkipeää hermoa, mutta Horst Buchholtzin peräti niukka-asteinen ilmaisu ei tuo esiin Dinon mielialojen liikuntoja ja intensiivisyyttä lähimainkaan tarpeeksi. Hyvävartaloinen ja tosiaankin puhdaskasvoisuudessa myös ’tyhjää kangasta’ muistuttava Catherine Spaak on tavallaan hyvinkin oikea tyttötyyppi Moravian kuvailemaksi Ceciliaksi – jonkinlainen lapsen, naisen ja eläimen notkea yhdistelmä.”

Ilmapiiriin ja tunteisiin keskittyvänä teoksena Tyhjä kangas on poikkeustapaus Damiano Damianin elokuvien ankaran toiminnallisessa maailmassa, jossa psykologia palvelee normaalisti tiivistä juonenkuljetusta. Erittäin kansainväliset näyttelijäkaartit olivat ohjaajan tuotannon toistuva piirre. Tyhjän kankaan mieleenpainuviin hahmoihin kuuluu pitkän linjan Hollywood-diiva Bette Davis Dinon äitinä. Cecilian äitinä puolestaan nähdään 1930-luvun italialaisen elokuvan supertähti Isa Miranda.

– Lauri Lehtinen 6.7.2022