THE WONDERS (2014)

Rohrwacherin elokuvat alkavat pimeydessä tietä etsivällä heikolla valolla, joka hänen mukaansa on metafora myös elokuvantekoon liittyvälle etsimisen prosessille. Corpo Celesten kirkkoparodian jälkeen ironisen katseen kohteeksi pääsivät TV-kilpailut. Cannesin Grand Prix’n voittanut elokuva kertoo viehättävällä naturalismilla maaseudulla asuvista mehiläiskasvattajista ja heidän neljästä tyttärestään.

***

Alice Rohrwacher (s. 1980), italialainen nuori lahjakkuus, on tavoitellut elokuvallaan The Wonders (Le meraviglie, 2014), kotimaansa klassikko-ohjaajien tasoa – mielessäni erityisesti Federco Fellini – jäämättä kuitenkaan pelkäksi harmaaksi kopioksi. Omaelämäkerralliseksikin luonnehdittu elokuva keskittyy kuvaamaan maailmaa enemmän lasten silmin: miljöönä toimii lähinnä ”pieni valtakunta, jonka heidän isänsä on rakentanut heille suojaksi maailmanlopun varalta” (Lauri Timonen).

Mehiläishoito- ja hunajabisnestä johtaa isä Wolfgang (Sam Louwyck), välillä raivokohtauksiin räjähtävä hermoileva, keskikalju, ”ylisuojeleva isä” (HS), joka on pistänyt lapsensa hoitelemaan erilaisia työtehtäviä: Gelsomina (nimi totta kai viittaus Fellinin La Stradaan, 1954) on sisaruksista vanhin, ja elokuvan selkeä ydinhenkilö: hänen kontollaan ovat perheyrityksen lasten työt. Jos jotain tapahtuu, hän on vastuussa, ja saa huudot isältään. Perheen äitiä Angelaa esittää ohjaajan oma sisko Alba Rohrwacher.

Välillä verkkainen ja autenttisuudesta viestivä, ”persoonallisen taidokas kuvaus” (Lauri Timonen) kaikessa kauniissa esteettisyydessään muistuttaa dokumenttielokuvaa, ja palauttaa näin mieleen Jean Cocteau’n pohdinnan elokuvasta dokumentaationa ”kuoleman työskentelystä.” Kuvauksesta vastaa ranskalainen Héléne Louvart, joka on mm. kuvannut Wim Wendersin elokuvan Pina (2011) ja Agnés Vardan elokuvan The Beaches of Agnès (Les plages d’Agnès, 2008). Ohjaaja Rohrwacher on sanonut työskentelystä kuvaajan kanssa: ”Olemme Helenen kanssa molemmat intuitiivisia ja tietyllä tavalla perfektionistisia elokuvantekijöitä. Etsimme täydellistä kuvauspaikkaa vaikka viikkokausia.”

Rohrwacherin toinen kokopitkä elokuva kilpaili Cannesin Kultaisesta palmusta ja sai festivaalin toiseksi korkeimman palkinnon Grand Prixin. Ohjaaja opiskeli Torinossa ja Lissabonissa mm. kirjallisuutta ja filosofiaa: ennen ensimmäistä elokuvaansa Corpo Celeste (2011) hän työskenteli esimerkiksi elokuvaleikkaajana ja muusikkona. Elokuvassa näyttelee myös Monica Bellucci, joka on tuttu esimerkiksi Gaspar Noén elokuvasta Irreversible – syntiset (2002) ja toisaalta The Matrix–elokuvan (1999) kahden koko lailla hävettävänsurkean jatko-osan roolistaan Persephonena.

Ohjaajan kerrotaan opetelleen elokuvanteon kuvauksesta ja leikkaamisesta ohjaukseen aivan itse: mitään elokuvakouluja, jotka Peter von Baghin kuuluisan toteamuksen mukaan olivatkin sitä itseään, ei tarvittu. The Wonders välttääkin kaikenlaisen kangistumisen opeteltuihin muotoihin ja säilyttää ehkä juuri siksi alusta loppuun autenttisuuden tunnun: se leijailee ”jossain viihdemaailman illuusioiden ja satujen välimaastossa, missä ylevä ja banaali sekoittuvat erottamattomasti” (Timonen).

Komean elokuvan voi nähdä irvailevan televisiokulttuurille, ja olevan samaan aikaan vähintään runollinen, joskaan ei ainakaan kovin pitkästyttävä. Autenttisuuden tunnetta lisää Rohrwacherin tapa hyödyntää amatöörinäyttelijöitä ja tutkailla heidän eleitään vailla kiirettä: melkein mikä tahansa asia alkaa muuttua kiinnostavaksi kunhan sitä vain tutkii tarpeeksi kärsivällisesti. Ohjaaja on todennut: ”Minä kerron todellisuudesta fiktion kautta.”

– Eri lähteiden mukaan Joonas Nykänen 4.1.2023