WARU (2017)
Maoriyhteisön suru nuoren pojan traagisesta kuolemasta heijastuu kahdeksan naisen toimissa, joita yhdistää keskinäinen voima ja välittäminen, mutta myös syyllisyys, vastuu ja häpeä. Omaperäisessä elokuvassa joka jakson on kuvannut eri ohjaaja, kaikki naisia, ja ne tapahtuvat reaaliajassa saman kymmenminuuttisen aikana hautajaispäivän aamuna.
***
Waru on kahdeksan ohjaajan antologia-draamaelokuva Waru-nimisen pojan hautajaisista (”tangi”). Huostaanotettu poika oli kuollut hoitoperheessään, mikä vaikutti syvästi koko maori-yhteisöön. Waru tarkoittaa suomeksi kahdeksaa.
Tuottajien idea oli jakaa elokuva kahdeksaan 10-minuuttiseen osioon, jotka kaikki olivat maori-naisten ohjaamia ja käsikirjoittamia. Ohjeiden mukaisesti kaikissa osioissa tuli olla naispääosa, niiden piti alkaa aamulla 9:59, kaikki piti kuvata yhdessä päivässä ja vielä yhdellä jatkuvalla otoksella. (Viimeisestä säännöstä lipsuttiin hieman leikkausvaiheessa.) Taustalla oli myös lasten hyväksikäyttötapausten sarja Uudessa Seelannissa 2000-luvun alkupuolella.
Warun kahdeksan jaksoa muodostavat laajan perspektiivin tarjotessaan näkymiä maori-yhteisöön niin taloudellisesta, sosiaalisesta kuin kulttuurisestakin näkökulmasta. Jännitteitä löytyy maori-yhteisön sisältä, mutta ei niitä puutu suhteissa ennakkoluuloiseen ja paha kyllä myös vihamieliseen ympäristöön yhteisön ulkopuolella.
Jokaisella jaksolla on oma ilmeensä ja tunnelma, mutta elokuvaaja Drew Sturge ja kuvasuunnittelija Rirja Lee ovat löytäneet estetiikassaan yhdistäviä muotoja, jotka johdattelevat katsojan jokaisen tarinan oleelliseen keskiöön. Yhteiseksi teemaksi jaksojen välillä kumpuaa iskulause ”me kaikki olisimme voineet tehdä enemmän”.
Antologiaelokuvat ovat usein hajanaisia, mutta vaikka Waru pitää kiinni kaleidoskooppimaisesta muodostaan, se saa voimaa näkökulmien moninaisuudesta. Samalla se on maorikulttuurin voimannäyte autenttisuudessaan, tunnevoimaisuudessaan ja myös yllättävyydessään. Radikaali yhteistoiminta on elokuvan teossa mahdollisuus.
– Jari Sedergren 2023