THE FACE BEHIND THE MASK (1941)
Tehokkaassa B-elokuvassa sympaattinen siirtolainen saapuu Amerikkaan täynnä unelmia, mutta menettää kaiken hotellipalossa ja päätyy samalla yhteiskunnan hylkiöksi. Muuttuneena miehenä hän kapuaa rikosliigan pomoksi ja peittää palaneet kasvonsa maskilla, joka on yhtä aikaa kauhistuttava ja traaginen. Kun hän vielä saavuttaa sokean kaunottaren rakkauden, on hän tavoittanut erään amerikkalaisen unelman.
***
The Face Behind the Mask (1941) oli ohjaaja Robert Floreyn (1900–1979) ja näyttelijä Peter Lorren (1904–1964) ensimmäinen yhteistyö, jonka jälkeen parivaljakko kohtasi uudelleen elokuvassa The Beast with Five Fingers (1946). Bela Lugosin tähdittämän kauhuelokuvan Murders in the Rue Morgue (1932) ohella ne ovat heikosti tunnetun Floreyn tunnetuimpia teoksia. Etenkin The Face Behind the Mask -elokuvassa Florey tuo pienellä budjetilla ja tiukalla aikataululla toteutettuun teokseen persoonallista tyyliä ja herkkyyttä Lorren vivahteikkaan roolisuorituksen avulla.
Ranskassa syntynyt Florey tunnetaan parhaiten erityisesti 1930- ja 40-luvuilla Hollywoodissa tekemistään suurten elokuvayhtiöiden ”B-elokuvista”, joissa on nähtävissä yksilöllisen taiteilijan kokeilunhalukkuutta. Florey aloitti uransa elokuvatoimittajana sekä mm. Louis Feuilladen avustajana, mutta ura Hollywoodissa työskentelevänä ulkomaankirjeenvaihtajana vaihtui jo 1920-luvulla elokuvaohjaajaksi. Kaupallisempien projektien ohessa Florey ohjasi yhdessä Slavko Vorkapichin kanssa yhden ensimmäisistä amerikkalaisista avantgarde-elokuvista The Life and Death of 9413, a Hollywood Extra (1928). Kiinnostus tyylilliseen kokeiluun ja poikkeuksellisiin aiheisiin näkyy myös Floreyn ensimmäisessä Columbia Picturesille tekemässä elokuvassa The Face Behind the Mask.
Elokuvassa Peter Lorre esittää Janos Szaboa, unkarilaista maahanmuuttajaa, joka saapuu kirkasotsaisena kelloseppänä Yhdysvaltoihin. Suunnitelmat menevät kuitenkin mönkään, kun pian saapumisensa jälkeen Janos polttaa kasvonsa onnettomuudessa. Muiden ihmisten vieroksumana kummajaisena Janos ei saa työpaikkaa, mikä johtaa näppäräsormisen miehen rikoksen poluille. Plastiikkakirurgin valmistama kasvomainen naamio pelastaa Janosin kasvot, mutta todellinen pelastus saattaa ehkä löytyä yllättäen syntyvästä rakkaudesta sokeaan naiseen.
Jännityselokuvan huomiota herättävimpänä piirteenä on Janosin hämmentävä naamio. Kuvauksissa ei käytetty oikeasti naamiota lainkaan vaan tehoste luotiin ilmeisesti puuterilla ja teipillä. Lorren vakuuttava roolisuoritus saa kuitenkin katsojan näkemään naamion, vaikka sitä ei olisi. Naamion outo estetiikka tuntuu kummittelevan jossain Franjun Silmät ilman kasvoja (Les yeux sans visage, 1960) ja Teshigaharan Tanín no Kao (1966) -elokuvien salatuissa historioissa. Floreystä kirjan kirjoittanut Brian Taves huomaa lisäksi, että Florey on käyttänyt kasvojen vaurioitumisen aihelmaa aikaisemminkin elokuvissaan Face Value (1927), The Florentine Dagger (1935) ja The Preview Murder Mystery (1936). Floreyn parhaimpiin kuuluvassa The Face Behind the Mask -elokuvassa naamiomotiivilla kehitellään keskeistä katsotuksi ja nähdyksi tulemisen tematiikkaa Hitchcockin ja Chaplinin mestariteosten hengessä.
The Face Behind the Mask sai aikanaan jokseenkin kehnon vastaanoton, mutta myöhemmät arviot ovat olleet suopeampia, jopa ylistäviä. Lorrelle kirjoitettua elokuvaa on joskus tulkittu Lorren kokeman ”tyyppiroolituksen” allegoriaksi, mutta nykytutkimuksessa tulkinta on haastettu. ”Tyyppiroolitus” on nimittäin todennäköisesti ollut pikemminkin markkinointistrategia. Elokuvatutkija Sarah Thomas korostaa lisäksi erinomaisessa analyysissaan, kuinka Janosia esittävä Lorre oikeastaan ruumiillistaa elokuvassa useampia tyyppejä, jotka saavuttavat lopulta synteesinsä. Thomasin mukaan Lorre kuljettaa taitavasti henkilön sisäisen matkan eri vaiheita siirtyen naturalistisemmasta näyttelijäntyöstä tyylittelevämpään ilmaisuun. Taves panee merkille saman tyylirekisterin kirjon ohjauksessa. Floreyn viistoissa kuvakulmissa ja vahvoissa kontrasteissa näkyy ekspressionismin vaikutus, kun taas Janosin sosiaalisen miljöön kuvaus on hillitympää ja realistisempaa. Lopputuloksena on poikkeuksellinen ”B-elokuva”, jonka traaginen tunnelma kutsuu katsomaan vielä uudelleen.
Lähteitä: Sarah Thomas: Peter Lorre: Face Maker: Constructing Stardom and Performance in Hollywood and Europe (2012, Berghahn Books); Brian Taves: Robert Florey, The French Expressionist (1987, The Scarecrow Press); Stephen Youngkin: The Lost One: A Life of Peter Lorre (2005, University Press of Kentucky).
– Ilpo Hirvonen 3.3.2023.