Pakahduttava Aftersun kuvaa erillään asuvan nuoren isän ja 11-vuotiaan tyttären pakettilomaa Turkissa 1990-luvun lopulla. Osittain aikuisen tyttären muistoina kuvattuihin lämpimiin lomapäiviin sekoittuu selittämätöntä melankoliaa. Brittiläisen Wellsin intiimiä esikoisohjausta on ylistetty ympäri maailmaa, ja Suomessa se on noussut pieneksi suureksi ilmiöksi.

***

Aftersun – päivämme auringossa (Aftersun, 2022) kertoo 11-vuotiaan Sophien ja tämän kolmekymppisen isän, Calumin, yhteisestä Turkin-matkasta joskus 1990-luvun loppupuolella. Sophien vanhemmat ovat eronneet, mutta tyttären ja viikonloppuisän välit ovat hyvät. Turkissa Sophie ja Calum käyvät ravintoloissa, vierailevat nähtävyyksillä, loikoilevat rannalla ja uivat Välimeressä. Aurinkoisia hetkiä varjostaa kuitenkin sumean murheellinen tunnelma, jonka syyt alkavat avautua aikuisen Sophien muistellessa näitä parisen kymmentä vuotta sitten vietettyjä päiviä.

Aftersun on skotlantilaisen Charlotte Wellsin (s. 1987) esikoisohjaus. Vaikka tarina ja sen yksityiskohdat ovat keksittyjä, Wells on todennut elokuvan olevan ”emotionaalisesti omaelämäkerrallinen”. Wellsin mukaan Aftersun koetaan parhaiten vailla ennakkotietoja, mutta kerrotaan kuitenkin kiinnostuneille (ja mahdollisia ns. juonipaljastuksia pelkäämättömille) jotakin elokuvan aiheesta. Kun Wellsille myönnettiin parhaan debyyttielokuvan BAFTA-palkinto, hän kertoi kiitospuheessaan lukeneensa jonkun kuvailleen hänen elokuvaansa ”muistopuheeksi”. Wells yhtyi kuvaukseen ja kutsui elokuvaa ”muistopuheeksi isälleni”. Aftersunia Yhdysvalloissa levittäneen A24-yhtiön nettisivuilta löytyvään kirjoitukseen Wells on niin ikään liittänyt kuvat itsestään 10- tai 11-vuotiaana ja kolmekymppisestä isästään Turkissa. Yksi tapa tulkita teosta onkin pitää sitä kuvauksena ihmisen yrityksestä ymmärtää vanhempansa masennusta ja etenkin sitä, miksi hänen vanhempansa on päätynyt itsemurhaan. Wells on käsitellyt aihetta myös ensimmäisessä lyhytelokuvassaan Tuesday (2015).

Muistelemisen ja surun tematiikkaa tutkailevana elokuvana Aftersun resonoi yleisinhimillisemmälläkin tasolla. Moni muistanee lapsuudestaan hetkiä, jolloin vanhemmat sanoivat tai tekivät jotakin, mitä ei tuolloin ymmärtänyt. Asiat saattavat loksahtaa paikoilleen vasta myöhemmin, jos silloinkaan. Wells kuvaa elokuvassaan yhtäältä nuoren Sophien epätoivoisia yrityksiä tavoittaa etääntyvää isäänsä ja toisaalta aikuisen Sophien yritystä ymmärtää, minkälainen hänen isänsä oikein oli. Wellsin elokuva kuvaa näiden kahden aikatason sekä niissä tapahtuvien emotionaalisten ja kognitiivisten prosessien limittymistä elokuvallisilla keinoilla. Sophie ja Calum kuvaavat Turkin-matkaansa MiniDV-kamerallaan, mutta myös aikuinen Sophie on läsnä taltioidun kuvamateriaalin katsojana. Menneisyyden todellisuutta on tallentunut videolle, mutta kuvamateriaalin katsomisen lisäksi aikuisen Sophien on muisteltava ja kuviteltava. Wells ilmaisee aikuisen Sophien ymmärryksen yrityksiä ja tuntemisen elämyksiä ensinnäkin symbolisilla reivijaksoilla, joissa Sophie tavoittelee häneltä karkaavaa isäänsä; toiseksi pohdiskelun ja tuntemisen prosessit peilautuvat tarkkuusalueen vaihdoksien ja kameran liikkeiden kaltaisiin hienovaraisempiin elokuvallisiin keinoihin.

Kokonaisuus antaa Matthew Engin sanoin ”surulle elokuvallisen muodon, joka ei yritä selittää vaan pikemminkin ruumiillistaa surun epävakaisuutta.” Wellsin lähestymistapaa on verrattu mm. Lynne Ramsayn ja Claire Denis’n elokuviin, joista etenkin Denis’n Beau travail (1999) tuntuu Aftersunin sisarteokselta. Molemmissa elokuvissa muoto ilmentää keskushenkilön yritystä ymmärtää, mitä hänen menneisyydessään on tapahtunut. Lisäksi tanssi on keskeistä molemmissa elokuvissa.

Aftersunin nimi viittaa auringon polttamaan ihoon levitettäviin voiteisiin. Voiteet tiettävästi lieventävät oireita mutta eivät paranna vaivaa. Samoin Sophien elokuvassa läpikäymä muistelemisen ja suremisen prosessi saattaa tarjota helpotusta, vaikka tuskan pimeys ei koskaan täysin kaikkoa.

Lähteitä: Eng, M.: “The Nearness of You” (Reverse Shot, 21.10.2022); Ramachandran, N.: “Charlotte Wells on Cannes Critics’ Week Film ‘Aftersun’: ‘I Got More and More of Myself into Both Characters’” (Variety, 20.5.2022); Wells, C.: ”A Note from Charlotte Wells” (A24.com, 21.10.2022)

– Ilpo Hirvonen 28.6.2024