Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin elokuva rikkoi rajoja jakamalla käsikirjoitus- ja ohjausvastuuta työryhmälle, jotta myös marginalisoidut ihmiset pääsevät ääneen. Tähän oleellisesti liittyen teemana ovat suomalaisen yhteiskunnan sokeat pisteet, kolonialistiset asenteet ja piilorasismi. Ei ole yllättävää, että provokatiivinen työ herätti paljon närää, vaikka vain harva kävi sen elokuvateatterikierroksella katsomassa.

***

Hannaleena Haurun ja Katja Gauriloffin yhteisohjaus Parvet on peräti 70-henkisen työryhmän yhteistyön tulos. Se rakentuu viidestä tarinaepisodista, joiden muodostamaa kokonaisuutta voisi kuvailla vaikkapa suomalaisuuden moniksi kasvoiksi. Konseptin takana on Haurun maisterin opinnäyte Taideyliopiston ja Goethe-yliopiston vertailevan dramaturgian koulutusohjelmaan. Elokuvan kaikki kymmenen pääesiintyjää ovat alusta alkaen olleet mukana sen kehittämisessä aina käsikirjoituksesta hahmojen luomiseen ja kerronnan taiteellisiin valintoihin.

Eritaustaisten helsinkiläisten nuorten aikuisten elämät kietoutuvat yhteen yhden päivän aikana. Valeriasta (Yolanda Correa), afrosuomalaisesta futarista, tulee joukkueensa kapteeni. Rooliin hyppääminen ei kuitenkaan ole helppoa. Aurora (Stella Massa), ei-binääri duunari, kipuilee oman paikkansa etsinnän kanssa. Nora (Senna Vodzogbe) etsii rakkautta. Selma (Adela Ogunbor) jää lukkojen taakse väestönsuojaan yhdessä kuoronsa kanssa. Saamelaisaktivisti Piera Niillas (Ritni Ráste Pieski) taistelee saamelaisten oikeuksien puolesta donquijotemaisella sitkeydellä. Kaikkia tarinoita yhdistää halu löytää oma paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Miten tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä pelkkien tiettyjen piirteiden sijaan?

Parvet merkitsee molemmille ohjaajille kolmatta kokopitkää fiktioelokuvaa. Saamelaisosio on Gauriloffin ohjaama, väkevästi indie-elokuvan sävyjä tapailevat tarinat Haurun käsialaa. Parhaimmillaan elokuva toimii tärkeänä muistutuksena niin tahattoman kuin tahallisen rasismin ja tokenismin arkipäiväisestä läsnäolosta. Helppoja tai valmiita ratkaisuja elokuva ei lähde tarjoilemaan, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Lienee lähes mahdotonta nähdä toinen ihminen täysin neutraalisti, mutta se ei saisi olla yhteyden rakentamisen este, korostaa elokuva.

Teemoissaan tarkoituksellisen toisteinen Parvet on ennen muuta keskustelun avaaja, katsojan tilaisuus tutkia omia asenteitaan suhteessa elokuvan asetelmiin ja niiden herättämiin tunteisiin.

– Outi Heiskanen 4.3.2025