William Gibsonin kyberpunk-tarinat innoittivat 1990-luvun popkulttuuria ja johtivat elokuvahankkeisiin. Internet, kulkutaudit, suuryritykset ja hakkerit jylläävät Johnny Mnemonicin dystooppisella 2020-luvulla. Takeshi Kitano on japanilaisvahvistus ysäri-kulttikasvojen huippukokouksessa. Kuvataidetaustainen ohjaaja Robert Longo teki Keanu Reevesistä kyberpunk-tähden.

***

Johnny Mnemonic (Keanu Reeves) on digitoitua salaista tietoa välittävä kuriiri, jonka aivoihin on upotettu suurten tietomäärien kuljetukseen suunniteltu kompressori. Implantti on jyrännyt Mnemonicin muistin hänen oman lapsuutensa ajalta.

Dystooppiselle 2020-luvulle sijoittuvassa tarinassa Mnemonic suostuu vaaralliseen tehtävään, jossa hänen tulee kuljettaa poikkeuksellisen iso määrä ylikansalliselta jättiyhtiöltä kavallettua dataa. Jos sankari epäonnistuu, tietopaketti tuhoaa hänen aivonsa. Mnemonic törmää keikalla yakuzan tappajiin, lainsuojattomien aktivistiryhmien edustajiin ja salajuoniin. Merkitykselliset lapsuusmuistot aktivoituvat vähitellen.

Tulevaisuuden tietoverkkoja ja lainsuojattomien hakkerien piirejä kuvaavat William Gibsonin scifitarinat tuntuivat olevan ajan hermolla 1990-luvun taitteessa, ja niiden vaikutus säteili muuallekin kuin tieteiskirjallisuuteen. Gibsonin käsite ”kyberavaruus” vakiintui yleiskieleen, ja rocktähti Debbie Harry tilasi laululyriikkaa uuden koneajan profeetalta. Kyberpunk-kirjailijan visiot kiinnostivat myös Hollywood-tuottajia, mutta elokuvahankkeet eivät useinkaan edenneet tuotantoon. Nykytaiteilija Robert Longon ohjaama ja kirjailijan novellinsa pohjalta käsikirjoittama Johnny Mnemonic on yksi harvoista Gibsonin tekstiin perustuvista kokoillan elokuvista.

Longo ja Gibson kehittelivät Johnny Mnemonicia ensin pienimuotoisena muutaman miljoonan hankkeena. Pääosanesittäjä Keanu Reevesin toimintatrillerin Speed – kuoleman kyydissä valtava suosio muutti projektin luonnetta ja sai Sony Picturesin muokkaamaan hanketta toimintapitoiseksi yleisöelokuvaksi. Saarnaajatyylisenä palkkamurhaajana kunnostautuva ruotsalainen actionsuosikki Dolph Lundgren roolitettiin mukaan vastoin ohjaajan toiveita. Yakuzapäällikköä esittävän Takeshi Kitanon laskettiin vetävän japanilaista yleisöä, ja Japanissa julkaistussa versiossa hänen osuutensa on laajempi.

Politiikkaa kaihtamaton rocktähti Henry Rollins saatiin houkuteltua yhteiskunnallisten teemojen voimalla tähtikaartiin, räppäri Ice-T:n ja saksalaiseksentrikko Udo Kierin seuraksi. Maineikkaiden hahmojen kulttijoukkue oli niin nimekäs, että se herätti liiankin kovia odotuksia.

”Rollins, Kitano, Ice-T, Dolph, Udo Kier, käsikirjoitus William Gibson, onnen kyyneleet valuivat poskiani pitkin, kun alkutekstit pyörivät valkokankaalla. Tämä tulisi olemaan SE elokuva. Maailman paras, ihana scifi-ooppera, jonka haluaisi nähdä uudelleen ja uudelleen… ja vitut!!! En tiedä, kiukuttiko upean roolimiehityksen ja tarinan tarjoamien mahdollisuuksien tuhlaus enemmän kuin se fakta, että elokuva on laimeaa tusinaköntsää”, Antti Tohka kommentoi Gorehound-lehdessä (4/1995).

Myöhemmin Johnny Mnemonicille on kertynyt positiivista kulttimainetta samalla kun kyberpunk on muuttunut nostalgiseksi sukupolvi-ilmiöksi – jonka ennustukset datakapitalismista eivät välttämättä ole menneet pahasti pieleen. Yhtaikaa elokuvan kanssa julkaistulla Sonyn CD-ROM-videopelillä voi laajentaa retrokokemusta interaktiiviseen suuntaan.

Robert Longo ja William Gibson jäivät Hollywoodin ulkopuolisiksi. Molempien varsinainen ura oli muualla. Keanu Reevesin kyberpunk-urotyöt jatkuivat Matrix-sarjassa. Gibsonin tuotannosta inspiraatiota saanut Matrix jatkoi Johnny Mnemonicin linjaa ja keskittyi vielä voimakkaammin niihin kyberpunkin elementteihin, jotka istuivat ison koneiston toimintaspektaakkeliin.

– Lauri Lehtinen 10.7.2024