I DON’T WANT TO SLEEP ALONE (2006)

Jo nimensä puolesta läheisyyden ja ihmiskontaktin tarpeesta kertovassa elokuvassa bangladeshilainen maahanmuuttaja antaa hakatulle ja kodittomalle Hsiao-kangille yösijan kotoaan. Antonionimainen meditaatio nykypäivän yhteiskunnan osattomien yksinäisyydestä ja sanattomista seksuaalisista mielihaluista Aasian sateisessa metropolissa.

***

Taiwanilainen ohjaaja Tsai Ming-liang (s. 1957) palaa kahdeksannen täyspitkän elokuvansa I Don’t Want to Sleep Alone (2006) myötä takaisin synnyinmaahansa Malesiaan. Arvoituksellinen tarina kaipauksesta ja yksinäisyydestä sijoittuu nykyajan Kuala Lumpuriin. Tsain luottonäyttelijä Lee Kang-sheng näyttelee tulkiten sekä miestä, joka makaa koomassa sängyssä että kiinalaista, jonka kimppuun hyökätään. Väkivallan kohteeksi joutunut koditon mies löytää turvapaikan ja yösijan toisen ulkomaalaisen, bangladeshilaisen työntekijän Rawangin (Norman Atun) luota. Tsaille tunnusomaista on jälleen urbaanin vieraantuneisuuden kuvaukset minimalistisen runollisella otteella.

Tsain teos valmistui osaksi kuuden elokuvan sarjaa tuotantoyhtiö New Crowned Hopen projektissa, jossa juhlittiin säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartin syntymän 250-vuotisjuhlia. Katsojalta I Don’t Want to Sleep Alone vaatii kärsivällisyyttä, sillä dialogia on niukalti ja tempo on huomattavan kiireetöntä ja hypnoottista. Visuaaliselle tyylilleen uskollisena ohjaaja suosii staattisia pitkiä otoksia. Tsain käsittelyssä hänen ohjaustyönsä I Don’t Want to Sleep Alone kuvaa ja tarkkailee hahmoja Malesian yhteiskunnan marginaaleissa. Tällaisen maailman muodostavat halvat kahvilat, likaiset vuokra-asunnot ja käytetyt patjat, kun keskeisenä näyttämönä toimii puoliksi valmis monikerroksinen rakennus, jonka kellari on tulvan täyttämä. Paikka näyttääkin kuin kummittelevalta oopperatalolta. Vesi onkin Tsain kerronnassa usein toistuva elementti. Salaperäiset savupilvet ovat lähestyvän katastrofin ennusmerkkejä ja humoristisessa kohtauksessa ne keskeyttävät eroottisen kohtaamisen roolihahmojen välillä.

Henkilöhahmot on kuvattu teoksessa I Don’t Want to Sleep Alone pitkälti suhteessa heidän elinympäristöönsä eli missä he syövät, nukkuvat ja pesevät vaatteitaan sekä mitä yksinkertaisia asioita heille tapahtuu noissa tiloissa. Yksinäiset sielut löytävät itsensä ihmispaljoudesta, keskeltä väkijoukkojen muodostamia ruuhkia. Kuala Lumpur on siirtotyöläisten muodostama kaupunkiviidakko. Kuumuus, lika ja kosteus luonnehtivat katujen ympäristöä. Pian kaikki alkavat käyttää kaasunaamareita, kadut muuttuvat sairaalloiseksi pölykullaksi ja tunnelma muodostuu melkeinpä post-apokalyptiseksi. Tsain draamaa voi luonnehtia Robert Bressonin ja Rainer Werner Fassbinderin sekoitukseksi. Jumalan raivostuneet sielut kamppailevat kirottujen toiveiden kanssa ja kukaan ei halua viettää hyvää yötään yksin.

Ohjaajalle tyypillinen vuorosanojen niukkuus pakottaa yleisön katsomaan valkokankaan tapahtumia tarkkaan sen sijaan että heille kerrottaisiin juoni selkeästi. Ikonisessa kuvassa perhonen laskeutuu päähenkilön olkapäälle ja lentää sitten eteenpäin. Tsai löytää myös epätodennäköistä kauneutta tästä kosteasta, sateen täyttämästä metropolista, eikä vähiten autuaan loppukuvan kautta. Tsain lopullinen analyysi nykytilasta jää moniselitteiseksi: ihmiset ovat yhdessä, mutta yksin. I Don’t Want to Sleep Alonessa ripaus optimismia kamppailee tulla kuulluksi pessimismin huudon keskellä.

–  Marjorie Baumgartenin (Austin Chronicle), Thomas Dawsonin (BBC Home), Andrew Heskinsin (easternkicks.com), Henry Stewartin (Cinepinion) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 29.8.2023