BORN IN FLAMES (1983)

1980-luvun alun New York -kuvastoa pursuava, hengästyttävästi kuvattu feministinen kulttielokuva näyttää, mitä alkaa tapahtua, kun toisistaan erillään elävät naiset saavat tarpeekseen patriarkaatista sekä rakenteellisesta rasismista ja löytävät toisensa. Lizzie Borden kuvaa tarttuvalla energialla eri luokka-, rotu- ja seksuaalitaustoista tulevien naisten työstämää vallankumousta, joka ei kaihda sissitaktiikoita. Kapinallisten joukoissa esiintyy mm. Mustien panttereiden sekä Billie Holidayn asianajajana toiminut kansalaisoikeusaktivisti Florynce Kennedy.

***

”Kun tulin New Yorkiin, hakeuduin taidemaailman ihmisten pariin. Olin feministi, mutta en tuntenut kuin valkoisia naisia.”[1] Lizzie Bordenin elokuva on vastaus länsimaisen toisen aallon feminismin yksiäänisyydelle – valkoiselle ja keskiluokkaiselle – sille mikä julkisuudessa pääsi kuuluviin. Se kuvaa moniäänistä feminismiä ja sen sisäisiä konflikteja eritaustaisten ryhmien ja hahmojen välillä, jotka ovat osa elokuvan hengästyttävää rytmiä.
Born in Flames sijoittuu lähitulevaisuuden New Yorkiin, rauhanomaisen sosialistisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Elokuva kuitenkin toteaa kuinka naiset ja rodullistetut ihmiset jäävät missä tahansa yhteiskuntajärjestelmässä aina altavastaajiksi. Borden näkee elokuvansa agitpropina ja taiteen aktivismina joka luo uusia mahdollisia maailmoja. Neljäkymmentä vuotta julkaisunsa jälkeen elokuva resonoi tässä ajassa kuvaten intersektionaalista feminismiä ennen kuin siitä muodostui käsite ja lähtökohta feministis-poliittisille tavoitteille. Se alleviivaa myös median merkitystä poliittisille liikkeille. Tuolloin media käsitti painetut lehdet, radion ja television, ja nämä kanavat ovat elokuvassa vahvasti tapetilla – tänään tiedämme mikä vaikutus sosiaalisella medialla on vaaleissa ja miten internet ohjailee hidasta demokraattista järjestelmää joka ei pysy algoritmien perässä. Bordenin kuvaama sukupuolitettu ja rodullistettu yhteiskunta heijastelee tämän päivän uuskonservatismiä/oikeistolaisuutta, jota algoritmit ovat olleet muodostamassa. Elokuvassa guerrillataktiikoihin tarttuvat aktivistit käyttävät mediaa; heillä on oma pakettiautosta käsin toimiva radiokanavansa. Yksi ryhmistä toteuttaa iskun televisiokanavan studioon saadakseen sanomansa suoraan lähetykseen. Eräs elokuvan keskushahmoista, musta asianajajafeministi Zella Wylie – jota esittää musta asianajajafeministi Florynce Kennedy – toteaa, We need media.
Keskustelujen ja tapahtumien välissä piraattiradion soundtrackin lailla toimiva musiikki pitää tahtia yllä. Teemakappale, Red Krayolan Born in Flames, soi taustalla kun kuvataan toimistotyöläisiä, naisia jotka hymyilevät kameralle kuten heiltä odotetaan. Tai kun lähikuvassa naisten kädet työskentelevät arkisten toimien parissa: syöttämässä lasta tuttipullolla, laatimassa muistiota toimistopöydän ääressä, pakkaamassa broileria kelmuun liukuhihnalla, rullaamassa kondomia peniksen päälle… Lyriikat alleviivaavat arkipäivän ja henkilökohtaisen poliittisuutta:

At a new life we took aim
We set the vast conglomerates aflame
The working class avowed its name
Of America’s mysteries none remain
We broke the hidden tyrannies
Of the reptilian joint-stock companies
Nor did their armed brutality
Ever bring us to our knees
We are born in flames

Vaikka elokuvaa tehtiin kengännauhabudjetilla, ad hoc -menetelmällä pätkissä viiden vuoden ajan, se on hellittämättömän tiivis, ja kuvaus myös tuon ajan oman onnensa nojaan jätetystä New Yorkista. Elokuvan dokumentäärinen ote juontaa helppoudesta kuvata ränsistyneessä kaupungissa, kuvauslupia ei kukaan kysellyt. Elokuvan ei-ammattilais-näyttelijät löytyivät koriskentältä, lesbobaareista ja ystäväpiiristä. Borden on sanonut kuinka hän reagoi ympärillään olevaan spontaanisti, ottaen kameran käteen heti jotakin mielenkiintoista nähdessään. Liike ja energia välittyvät katsojaan, joka yhtyy deejii Isabelin (Adele Bertei) spiikkaaman juonnon toiveikkuuteen:

This fight will not end in terrorism and violence. It will not end in a nuclear holocaust. It begins in the celebration of the rites of alchemy. The transformation of shit into gold. The illumination of dark chaotic night into light. This is the time of sweet, sweet change for us all.

– Kaisa Lassinaro, toukokuussa 2023

lähteet:
Lassinaro, Kaisa. Born in Flames. Occasional Papers, 2011.
Lothian, Alexis. Old Futures: Speculative Fiction and Queer Possibility. NYU Press, 2018.
Willse, Craig & Dean Spade. ’We are Born in Flames’, Women & Performance: a journal of feminist theory, 2013.

[1]     Lizzie Borden tammikuussa 2011.