Candyman-tarinamaailma sai alkunsa novellista ja laajeni elokuvaversioiden myötä mytologiaksi, jonka tuoreisiin kertojiin kuuluu Jordan Peele. Ansiokkaan toisen episodin ohjasi Bill Condon (Gods and Monsters, Beauty and the Beast) matkalla maineeseen. Psykologinen, fyysinen ja yhteiskunnallinen kauhu yhtyvät New Orleansiin sijoittuvassa tarinassa, joka työstää orjuuden synkkää perintöä tuonpuoleisin voimin. Tunnelman virittää jälleen Philip Glassin musiikki.

***

Toisen Candyman-elokuvan alkaessa avausosan tapahtumista on kulunut kolme vuotta. Edellisen elokuvan eloonjääneihin kuuluva professori Phillip Purcell on kirjoittanut Candyman-myytin historiallista taustaa esittelevän tietokirjan ja selvittänyt, että urbaanilegendan hahmo oli orjien jälkeläinen nimeltä Daniel Robitaille. Purcell pitää New Orleansissa luennon, jonka päätteeksi Ethan Tarrant syyttää professoria Candymanin uhriksi joutuneen isänsä kuolemasta. Purcell saa surmansa, ja Ethania epäillään veriteosta. Syytetyn sisar Annie Tarrant yrittää pelastaa veljensä maineen ja joutuu tekemisiin Candymanin kanssa.

Ensimmäisen Candymanin ohjannut Bernard Rose kehitteli menestyselokuvalleen jatko-osaa, mutta ei päässyt tuottajien kanssa yhteisymmärrykseen uusista juonikuvioista. Työnimiin kuulunut ”Candyman II: The Midnight Meat Train” viittaa siihen, että tarinaan olisi aiottu integroida aineksia Clive Barkerin novellista Keskiyön lihajuna. Rose on kertonut halunneensa jatko-osassa siirtää yhteiskunnallisen painotuksen etnisistä jännitteistä sukupuolikysymyksiin.

Hirviöhahmon voimaa korostavan Candyman: Farewell to the Fleshin ohjaajaksi valikoitui amerikkalainen Bill Condon. Elokuvamaailma suhtautuu kauhuelokuvien jatko-osiin normaalisti vähäpätöisinä tuotteina, mutta Condonin voi katsoa saaneen uralleen huomattavaa nostetta Candymanin maailmasta. Farewell to the Fleshin vastaava tuottaja Barker toimi vastaavana tuottajana myös Condonin ohjaamassa James Whalen elämäkertaelokuvassa Gods and Monsters. Barker on kertonut kokeneensa hengenheimolaisuutta Whaleen brittiläisenä homoseksuaalina, joka ajautui Hollywoodiin ohjaamaan kauhugenren elokuvia. Draama keräsi Oscar-ehdokkuuksia, ja Condon nousi voittajaksi parhaan sovitetun käsikirjoituksen sarjassa. Ohjaajan myöhempiin menestyksiin kuuluu Disneyn Kaunottaren ja hirviön ”live-elokuvaversio”.

Minimalistisäveltäjä Philip Glassin soundtrack kuuluu Farewell to the Fleshin kantaviin voimiin. Austin Chronicle -lehden kriitikko Mark Savlov kiitti musiikkia ”ihmeellisen soinnukkaaksi” ja elokuvaa ”huomattavan hyytäväksi” teokseksi, joka kriitikon silmissä ylitti kehutun ykkösosan. Ilmiön nousu ei kuitenkaan jatkunut, eikä vuonna 1999 valmistunutta episodia Candyman 3: Day of the Dead juuri valkokankailla nähty.

Kunnianhimoinen comeback koettiin 2020-luvulla. Nia DaCostan ohjaama vuoden 2021 Candyman jatkoi ensimmäisen elokuvan tarinaa osittain alkuperäisten näyttelijöiden voimin. Työryhmä oli edeltäjiään afrikkalaistaustaisempi, yhtenä käsikirjoittajana Get Out -elokuvan tekijä Jordan Peele.

– Lauri Lehtinen 18.10.2024