FRIDAY FOSTER (1975)
Friday Foster on lehtivalokuvaaja, joka sattuu todistamaan Yhdysvaltojen rikkaimman mustan miehen salamurhayrityksen. Itsenäinen kaunotar ei luovu tutkimuksistaan hiljennysyrityksistä huolimatta. Näyttelijäkaarti on Grierin ohella blaxploitaation aatelia: Yaphet Kotto, Thalmus Rasulala, Eartha Kitt ja Carl Weathers.
***
Friday Fosterin voidaan katsoa olevan eräänlainen yhden aikakauden päätös Pam Grierin uralla. Näyttelijän jännitteiset välit tuotantoyhtiö American International Picturesin (AIP) kanssa saavuttivat lakipisteensä, kun AIP totesi blaxploitaatio-ilmiön tulleen tiensä päähän. Grierin ja AIP:n tiet erkanivat Friday Fosterin jälkeen eikä Grier esiintynyt blaxploitaation parissa enää kuin sivuosassa Dino De Laurentiisin tuottamassa Drumissa (1976).
Friday Foster on Pam Grierin neljästä soolona tähdittämästä blaxploitaatio-elokuvasta (aiemmat Coffy, Foxy Brown sekä Sheba, Baby) ehdottomasti tunnelmaltaan kevyin teos. Elokuvassa Grier esittää nimikkohahmoa, lehtivalokuvaajaa, joka sattuu todistamaan Yhdysvaltojen rikkaimman mustan miehen salamurhayritystä. Yksityisetsiväystävänsä (roolissa Yaphet Kotto) kanssa Friday päättää selvittää omin päin, mistä murhayrityksessä on oikein kyse. Sheba, Babyn tavoin Grierin roolia itsenäisenä toimijana on kevennetty Coffyn ja Foxy Brownin kostajahahmoista, mutta pesäeroa Shebaankin tekee vigilantismin jääminen enää viitemarginaaliin.
Elokuvan juoni ei itsessään ole teoksen vetävimpiä ominaisuuksia, mutta vauhdikas tunnelma, blaxploitaation glamour-siipeä edustava yleisilme sekä bläkkäreiden all stars-näyttelijäkaarti pitävät huolen siitä, että Fridayn parissa viihtyy vähintään asiaan vihkiytynyt elokuvakuluttaja. Toiminnan saralla teos ei himmaile, vaan takaa-ajoissa, nyrkkitappeluissa ja ammuskeluissa ollaan täysin 1970-lukulaisella tasolla. Koska elokuva sijoittuu osittain mallimaailman pariin, on pidetty myös huolta siitä, että yleisilme säihkyy ’70-lukulaista mustan kulttuurin prameinta glamouria. Jo se, että Foxy Brownia inspiroinut ihmisoikeusaktivisti Angela Davisin afrotukka on vaihtunut suoriin laineisiin Grierin kuontalolla kertoo, että Friday operoi tietoisesti pinnallisemmalla maaperällä. Elokuvan näyttelijäkaarti on yksi blaxploitaation kovatasoisimpia. Grierin ohella esiintymässä nähdään aiemmin mainitun Kotton lisäksi myös Eartha Kitt, Thalmus Rasulala, Carl Weathers, Julius Harris sekä Godfrey Cambridge.
Aiempien, soolona tähdittämiensä bläkkärielokuvien tapaan Grierin nimikkohahmo puolustaa läheisiään sekä yhteisöään niin mikro- kuin makrotasoilla. Fridayn alaikäinen pikkuveli joutuu pahishahmojen uhkaamaksi sekä vaikutusvaltaisen mustan miehen salamurhayritys uhkaa laajemmalla tasolla afroamerikkalaista yhteisöä. Naarasleijonamaisen suojeluvietin kanavoiminen lähti Grierin itsensä mukaan hänen kasvatuksestaan ja lapsuutensa vahvoista mustista naisista.
Myöhemmin näyttelijä kommentoi ristiriitaa tähdittämiensä AIP-elokuvien taustalla todeten, että toiminnallisten mustien naissankareiden rooleja oli kunnia esittää, mutta elokuvien kaavamaisuus alkoi turhauttaa häntä. Friday Fosterin jälkeen Grier perusti oman tuotantoyhtiönsä ja pyrki tietoisesti tekemään pesäeroa imagoonsa blaxploitaation kuningattarena. Ilmiön hiipuessa tähtitason kohtelu elokuvatuotannoissa ei kuitenkaan kestänyt. Tästä huolimatta Pam Grier on tehnyt näyttelijänä tasaisen ja pitkän uran tähtivuosiensa jälkeen, joka on kestänyt vielä tähän päivään asti. Viimeistään Jackie Brown (1997) -comebackinsa myötä hän on kuitenkin alkanut puhumaan blaxploitaatio-ajoistaan lempeämpään sävyyn kuin 1970-luvulla.
– Santeri Paju 30.8.2023. Lähteenä Yvonne D. Simsin kirja Women of Blaxploitation: How the Black Action Heroine Changed American Popular Culture (2006).