DOMINION: PREQUEL TO THE EXORCIST (2005)

Ohjaaja
Paul Schrader
Henkilöt
Stellan Skarsgård, Gabriel Mann
Maa
USA
Kesto
117 min
Teemat
Kopiotieto
Blu-ray
Ikäraja

Manaaja-saagan neljäs osa hajosi kahdeksi elokuvaksi ja kahdeksi rinnakkaiseksi selonteoksi nuoren Lankester Merrinin (Stellan Skarsgård) koettelemuksista Afrikassa. Filosofisen ja hengellisen populaarielokuvan mestari Paul Schrader oli ensimmäisenä vuorossa, mutta tinkimätön visio julkaistiin vasta Renny Harlinin räiskyvämmän tulkinnan jälkeen. Paitsioon jäänyt helmi on pelkistetyn ilmaisun ja vahvojen ideoiden juhlaa.

***

Manaajan nimihenkilö, arkeologian ja pahojen henkien tuntija Lankester Merrin ei ole tarinan päähenkilö vaan ratkaiseva taustahahmo. Vähäpuheisen auktoriteetin historiasta mainitaan, että hän on taannoin suorittanut manausrituaalin Afrikassa. Johtolanka on innoittanut Manaajan jatko-osia katsomaan menneisyyteen ja vaihtamaan maanosaa. Max von Sydow palasi kohuttuun rooliinsa John Boormanin Manaaja 2: Luopiossa. Takaumavisioissa hengenmies kunnostautuu pelastamalla raivotautisen lailla örveltävän etiopialaisen Kokumo-nuorukaisen Pazuzu-pirun vallasta.

Morgan Creek -yhtiön 2000-luvun alussa tuottamat kaksi Manaajan ”esiosaa” (prequel) tarjoavat lisää selontekoa siitä, mitä Merrin olisi saattanut kokea Afrikassa. Ruotsin nuorempi lahja elokuvamaailmalle, Stellan Skarsgård, esittää molemmissa elokuvissa Isä Merriniä – ja jossain määrin edeltäjäänsä Max von Sydowia.

Paul Schraderin ohjaama Dominion: Prequel to the Exorcist on tapana listata Manaaja-sarjan viidenneksi osaksi. Keväällä 2005 ensi-iltaan valmistunut elokuva kuvattiin ennen Renny Harlinin ohjaamaa päällekkäisteosta Manaaja: Alku (2004) ja viimeisteltiin hieman sen jälkeen. Morgan Creek ei ollut suunnitellut kahden elokuvan tekemistä, mutta päätti vaihtaa ohjaajaa ja ottaa uusiksi, koska Schraderin asiallista näkemystä ei pidetty kyllin myyvänä.

”Vaihtoehto-Manaajien” ja rinnakkaisten juonikuvioiden valikko ei ainakaan palauttanut saagaan William Friedkinin avausteoksen hallittua, todistajamaista vakuuttavuutta – elokuvakieltä, jonka lauseet eivät ala ehkä-sanalla. Kummallakin variantilla on silti hetkensä ja ansionsa. Yhteisiä aineksia ovat Skarsgårdin lisäksi William Wisher Jr:n ja Caleb Carrin tarina sekä Oscar-palkitun Vittorio Storaron kuvaus.

Dominion käynnistyy vuoden 1944 Hollannissa, Schraderille tutuissa karun hengellisissä merkeissä. Merrinin uskoa koetellaan, kun miehittäjänatsit teloittavat siviilejä maaseutukaupungissa. Tarina jatkuu Britannian hallinnoimassa Keniassa. Merrin johtaa ikivanhan bysanttilaiskirkon kaivauksia. Kirkko on rakennettu paholaisenpalvojien salaisen temppelin yhteyteen. Heimotietäjät vastustavat kaivauksia, ja yhteisön hylkiönä pidetty Cheche-poika joutuu demonin valtaan.

Dvd-kommenttiraidalla Schrader kertoo halunneensa irtautua Friedkinin klassikosta uudella asetelmalla, jossa riivattu voimaantuu mutta muiden henkilöiden mielenterveys horjuu. Ohjaaja otti vaikutteita John Fordin westerneistä, joista monet sijoittuvat raja-asemille länsimaisen sivilisaation ja alkuperäiskansojen heimokulttuurin välillä. Skarsgårdin sankariroolissa on enemmän kuin ripaus John Waynen tyyliä, ja muutamat otokset sisältävät suoria Ford-viitteitä.

Musiikkiraita on usean kokin soppa: Schraderin luottosäveltäjä Angelo Badalamenti ei saanut tuottajilta palkkiota työstään, mutta ainakin pääteema on hänen käsialaansa. Harlinin elokuvaan sävellettyä Trevor Rabinin musiikkia kuullaan Schraderinkin versiossa. Ohjaaja tilasi finaalivaiheisiin musiikkia poikansa suosikkimetallibändiltä Dog Fashion Disco.

Lähinnä kotitallenteina liikkunut Dominion sai paremmat arvostelut kuin Manaaja: Alku, jolle kertyi kansainvälisessä teatterilevityksessä enemmän katsojia. Captainhowdy.com-sivustolle elokuvan tuoreeltaan arvioinut Erik Kristopher Myers oivalsi, että teos kytkeytyy luontevasti sarjan kaikkiin muihin elokuviin ja jopa William Peter Blattyn alkuperäisromaaniin: ”Se onnistuu rakentamaan oman identiteettinsä ja pysymään silti suorassa yhteydessä Manaajaan, Manaaja II: Luopioon ja Manaaja III:een. Tässä sarjassa mikään muu kuin Schraderin elokuva ei ole aidossa avioliitossa kaikkien kumppaniensa kanssa.”

Jokainen, joka muistaa kolme edeltävää osaa – jotka kylmästi kieltäytyvät yhteisestä todellisuudesta – ymmärtää, miten mutkikkaasta saavutuksesta on puhe. Kaupallinen menestys jäi puuttumaan yhtälöstä, mutta kaikkea ei voi saada.

– Lauri Lehtinen 5.10.2023