THAT DAY, ON THE BEACH (1983)

Hai tan de yi tian
Ohjaaja
Edward Yang
Henkilöt
Sylvia Chang, Ming Hsu, Lieh Lee
Maa
Taiwan
Tekstitys
English subtitles
Kesto
166 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Kaksi vuosien jälkeen tapaavaa naista käy läpi, miten elämän aallokot ovat heitä heitelleet. Toinen valitsi uran maailmankuuluna konserttipianistina toisen omistautuessa avioliitolleen. Elokuvan keskeinen mysteeri kuitenkin on se, mitä tapahtui rannalla kolme vuotta aikaisemmin. Yang kuvaa debyytissään varmaotteisesti nuoruuden haaveita, karikkoisia pettymyksiä ja taloudellisen nousukauden paineita.

***

Edward Yangin (1947–2007) ensimmäistä pitkää elokuvaa That Day, on the Beach (Hai tan de yi tian, 1983) pidetään taiwanilaisen elokuvan 1980-luvun uuden aallon lähtölaukauksena – joskin episodielokuva In Our Time (Guang yin de gu shi), jonka Yang ohjasi yhdessä kolmen muun nuoren elokuvantekijän kanssa, oli julkaistu jo edellisenä vuonna. Varsinaisena debyyttinään Yang oli ohjannut tv-minisarjan Duckweed (Fú píng, 1981).

Toisin kuin aikalaisensa ja taiwanilaisen uuden aallon kanssapioneeri, maaseudun nuorista ensimmäisissä elokuvissaan kertonut Hsiao-hsien Hou, Yang keskittyi alusta asti kuvaamaan Taipein vauhdilla modernisoituvaa kaupunkia ja erityisesti sen keskiluokkaisia asukkaita. Yangin oma henkilöhistoria Kiinassa syntyneenä ja Yhdysvalloissa opiskelleena nuorena taiwanilaisena inspiroi yhdessä kotikaupungin ja -maan suurten poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten muutosten kanssa debyyttielokuvan juurten, identiteetin sekä nuoruuden odotusten ja aikuisuuden mukanaan tuomien pettymysten teemoja. That Day, on the Beachin sävy on kiehtova yhdistelmä nostalgiaa ja kritiikkiä.

Kehyskertomusta ja takaumia yhdistävä tarina alkaa kahden lukioystävän, kolmekymppisten naisten, jälleennäkemisestä taipeilaisessa kahvilassa. Jiali (supertähti Sylvia Chang) ja Weiqing (Terry Hu) eivät ole tavanneet toisiaan 13 vuoteen. Taipeissa vain pistäytymässä olevasta Weiqingistä on tullut maailmankuulu konserttipianisti, kun taas Jiali on entinen kotirouva ja tuore yrittäjä. Heidän yhteinen historiansa on koulukaveruutta syvempi, sillä Weiqing oli aikoinaan Jialin veljen rakastettu. Jialin vanhempien pojalleen järjestämä taloudellisesti järkevä avioliitto tuhosi tämän suhteen Weiqingin kanssa saaden tytön omistautumaan pianonsoitolle ja sittemmin muuttamaan ulkomaille. Jialin se puolestaan sai pakenemaan samaa kohtaloa karkaamalla vihille oman lukiopoikaystävänsä kanssa rakkauteen uskoen ja tulevaisuuden paineista välittämättä. Rakkaus ei kuitenkaan aina kestä elämän realiteettien alla, mikä käy ilmi Jialin kerratessa elämäänsä vanhalle ystävälleen.

Elokuva tarjoaa runollisessa nimessään mysteerin, saa odottamaan paljastusta. Se, mitä tapahtui rannalla eräänä päivänä, on kuitenkin lopulta pitkän jatkumon tulos eikä niinkään täydellinen yllätys. Se tarjoaa Jialin elämään käännekohdan ja ohjaa ottamaan askelen, joka muuten olisi ehkä jäänyt ottamatta.

Pohjimmiltaan That Day, on the Beach ei ole mysteerielokuva ollenkaan, vaan erään elämäntavan kypsä ruumiinavaus. Se näyttää, mitä kapitalismi menestys- ja rikastumispaineineen voi tehdä ihmissuhteelle. ”Yhteiskuntamme ajaa miehet ja naiset erilleen”, toteaa Jiali elokuvan avainrepliikissä. Jialin ja hänen miehensä Dewein avioliitto murenee, sillä Deweille ei jää vaativan työn ja työkulttuuriin kuuluvien pitkien, kosteiden iltojen myötä aikaa tai voimia ylläpitää parisuhdetta. Jialin tehtäväksi jää elää yksinäistä, kulutuskeskeistä elämää Dewein tienesteillä samalla, kun miehen katkeruus ja uupumus kasvattavat hänen torjuvaa suhtautumistaan vaimoon. Järjestetyn avioliiton sijaan idealistisesti rakkauden valinnut Jiali joutuu Weiqingin tavoin pettymään, kun rakkaus ei riitäkään. Onni on vaikeasti tavoitettavissa ja yhtä vaikeasti määritettävissä.

Jialin ja Weiqingin kokemukset kuvastavat kokonaista sukupolvea. Nuorten odotukset elämälle, parisuhteille ja onnellisuudelle ovat ristiriidassa heidän vanhempiensa arvovallan, perinteiden ja taloudellisten tavoitteiden kanssa. Yang osoittaa jo debyytissään hallitsevansa taidolla tunnusomaiseksi sittemmin nousseen tyylinsä tarkastellessaan, kuinka arvot ja realiteetit muokkaavat hahmoja näiden aikuistuessa, ja yhdistäessään nämä havainnot hahmojen menneisyyteen ja muistoihin. Myöhemmin Kar-wai Wongin elokuvia kuvanneen Christopher Doylen elegantti elokuvaus korostaa hahmoissa, heidän ympärillään ja havainnoissaan tapahtuvaa vähittäistä muutosta. Yangin elokuvissa suuri osa otoksista on hitaita puolikuvia, jotka antavat tilaa tälle.

Edward Yang jatkoi samojen onnellisuuden ja identiteetin teemojen tarkastelun parissa myös debyyttinsä jälkeen. Ura huipentui kansainväliseen menestykseen ja viimeiseksi jääneeseen ohjaustyöhön, perhekronikkaan Yi Yi (2000).

– Rouven Linnarzin (Asian Movie Pulse, marraskuu 2022) ja Alex Wenin (New Bloom, 17.3.2016) mukaan Suvi Heino 11.10.2023