SEE YOU FRIDAY, ROBINSON (2022)

À vendredi, Robinson
Ohjaaja
Mitra Farahani
Maa
Ranska/Sveitsi
Tekstitys
English subtitles
Kesto
96 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Mitra Farahanin kekseliäs ja luova elokuva saattoi Godardin yhteen iranilaisen Ebrahim Golestanin kanssa. Omien maidensa vallankumouksellisen elokuvantekemisen keskiössä olleiden, omaa kuolevaisuuttaan pohtivien tekijöiden toisilleen perjantaisin lähettämistä kirjeistä muodostuu arvoituksellinen, humoristinen ja runollinen ajatustenvaihto.

***

Iranilainen elokuvantekijä Ebrahim Golestan aloitti viikoittaisen kirjeenvaihdon Jean-Luc Godardin kanssa vuonna 2014. Ohjaaja Mitra Farahani arveli heidän tulevan toimeen ja ehdotti järjestelyä. Golestan oli osa Iranin uutta aaltoa 1960-luvulla ja jatkoi sittemmin kirjailijana, ja on dokumentissa yli 90-vuotiaanakin terävä kuin partaveitsi. Ohjaajavanhukset kirjoittivat toisilleen joka perjantai itseään kulloinkin askarruttavista kysymyksistä, Sussexista Sveitsiin ja takaisin. Unohdetut legendat eivät enää nauti maailman huomiota mutta elävät yhä, keskellä kirjoja sekä arkisia askareita.

Myös muista ”taiteilijan muotokuva” -dokumenteistaan tunnettu Farahani toimi tuottajana Godardin viimeisessä elokuvassa Le Livre d’image (2018). Tehranissa, Iranissa syntynyt elokuvantekijä on kunnostautunut monilla taiteen aloilla, elokuvan lisäksi erityisesti kuvanveistäjänä. À venderdi, Robinsonissa (2022) hän selostaa faktoja Beethovenista mutta pitäytyy varjoissa ja sallii kohteilleen valokeilan, kuten kuuluu. Kuvaustyyli on klassista mutta yhtä aikaa ajassa kiinni, viipyillen taiteellisesti Golestanin goottilaisen kartanon korkeakattoisissa huoneissa. Sussexin prameus on ristiriidassa Sveitsin homssuiseen sikarisuuhun kohtuullisen kokoisessa keittiössään.

Valokeilassa viihtyy parhaiten Godard, jonka viestit sisältävät ties mitä viittauksia, visuaalisia lisiä, kryptistä sanahelinää. Golestan tunnustaa kirjeystävänsä tekotaiteellisen luovuuden, karismaattisessa ärsyttävyydessään. Iranilaisen omissa kirjeissä kuuluvat perinteisemmät, modernistiset vaikutteet. Farahani on kuvaillut miesten kirjeenvaihtoa ”epäonnistuneeksi”, sillä Golestan ei lähde mukaan Godardin kielipeliin vaan hangoittelee vastaan. Farahani ei miellä tätä epäonnistumiseksi – hän löytää vastakohtien vuorovaikutuksesta rikkautta.

Eroistaan huolimatta miehiä yhdistää yksinäisyys vääjäämättä lähestyvän kuoleman edessä. ”Yksinäisyyteni tunnistaa yksinäisyytesi”, kuuluvat Godardin sanat. Stoalaisella välinpitämättömyydellä ja kepeydellä kohtaloaan odottavat ikäloput eivät lannistu, vaan keskittyvät muihin asioihin: taiteeseen, elettyyn elämään, toistensa puheisiin.

Dokumenttia on vaikeaa arvostella perinteisin mittarein, sillä se ei pyri olemaan esteettisesti eheä tai katsojalleen viihdyttävä. Ikämiehet puhuvat asioista jotka heitä kiehtovat, puuhailevat puuhiaan, siinä se. He eivät ole enää kiinnostuneita vastaanotosta tai muun maailman mielipiteistä, minkä voikin mieltää universaaliksi osaksi vanhuutta. Lopulta dokumentti on yksinkertainen elokuva kahden miehen kohtaamisesta ja taiteilijuudesta elämän ehtoopuolella. ”Arkipäiväisten ajatusten kokoelma”, kuvaili Farahani itse.

– David Katzin arvostelun ja muiden lähteiden mukaan KK 27.11.2023