KINOKONSERTTI: METROPOLIS (1927)

”Mikä kiehtova liikkeen sinfonia!” (Buñuel). Nibelungenin kengännauhatuotannolta näyttämään saava science fiction -kulmakivi ei ole vain elokuvan, vaan koko ihmiskunnan historiaa. Näytämme tällä kertaa amerikkalaisen levittäjän kaikesta ihmissuhdesaippuasta siivoaman ”Paramount 2” -version, jonka näkemisestä on uusien restauraatioiden valmistuttua tullut harvinaista herkkua.

Säestys:
Miro Mantere on palkittu muusikko, säveltäjä, äänitaiteilija, äänisuunnittelija ja tuottaja. Hän on yksi live looping -menetelmän edelläkävijöistä Suomessa. Musiikkituotantojen lisäksi hän on toteuttanut ja ollut osana työryhmiä lukuisissa poikkitaiteellisissa projekteissa sirkuksen, teatterin, tanssin, esitys-, video- ja äänitaiteen saralla.

Jussi Miettola on helsinkiläinen lyömäsoittaja, joka on kotonaan niin improvisoidussa kuin elektronisessakin musiikissa. Levytettyä yhteistyötä on kertynyt useiden kotimaisten ja kansainvälisten tekijöiden kanssa. Livenä Miettolan musiikillista työskentelyä voi kuulla useissa eri tyylilajien yli kurkottavissa kokoonpanoissa.

Otto Eskelinen on 20 vuoden aikana tehnyt musiikkia teatteriin, sirkukseen ja muihin esittävän taiteen muotoihin. Vuodesta 2013 Eskelinen on työskennellyt säveltäjänä ja muusikkona kuusi studioalbumia julkaisseessa ja elokuvamusiikkia tehneessä The Mystic Revelation Of Teppo Repo -yhtyeessä, joka tunnetaan myös laulaja/lauluntekijä Joose Keskitalon taustayhtyeenä.

***

Metropolis oli Faustin rinnalla Weimarin tasavallan saksalaisen elokuvan ja sen hallitsevan yhtiön Ufan suuruudenkauden hullu huipennus. Kustannusarvio ylittyi nelinkertaisesti, 5,3 miljoonaan D-markkaan. Ufa horjahti selvitystilaan ja amerikkalaisten valvontaan. Yhtiön historioitsija Klaus Kreimeier näkee elokuvassa Ufa-estetiikan täydellistymän. Metropolis saattoi syntyä ”vain Saksassa, vain Weimarin tasavallan lakipisteessä ja vain Neubabelsbergissä”: siinä tiivistyi koko aikakauden mielettömyys.

Metropoliksessa kiteytyivät myös Euroopan suurimman elokuvakeskuksen Babelsbergin studiotyylin parhaat puolet: pyrkimys puhtaaseen kuvallisuuteen, dynaaminen kamerailmaisu, vaikuttavien lavasteiden keskeisyys ja taitavat erikoistehosteet.

Metropoliksessa tuottaja Erich Pommer yritti toteuttaa näkemystään rohkeimmin. Hän tavoitteli saksalaiselle elokuvalle kansainvälistä menestystä kilpailussa Hollywoodin kanssa. Tuhlauksesta syytetty Pommer painostettiin eroamaan Ufasta jo vuotta ennen ensi-iltaa.

Elokuva sai tyrmäävän vastaanoton. Yleisömenestys jäi alle odotusten, elokuvaa lyhennettiin ja muutettiin, ja kritiikki halveksi sen tulevaisuusnäkyjen typeryyttä. Kuitenkin Metropolis on harvoja aikansa elokuvia, jotka ovat yhä levityksessä, ja tulevaisuuden ennustuksena se on ollut painajaismaisen tarkka. Profeetallisiin näkyihin kuuluvat kaljuksi ajellut ”orjakansan” apaattiset rivit ja ”herrakansan” ohjelmoima työläisjohtajan imitaatio, robotti-Maria. ”Hei, oletko nähnyt Metropoliksen?” referoi Peter von Bagh kaasukammioiden jonossa käytyä keskustelua.

Käsikirjoittaja Thea von Harboun ajatus tiivistyy lopputekstiin ”Käsien ja aivojen välillä ei voi olla yhteisymmärrystä, ellei välittäjänä ole sydän”. Ohjaaja Fritz Lang väitti pitäneensä näkemystä lapsellisena jo kuvausvaiheessa. Metropoliksen visuaalinen toteutus ei ole yhtä johdonmukaisen ladattua kuin Langin aikaisemmissa mestariteoksissa (Väsynyt kuolema, Tri Mabuse I-II, Nibelungen I-II): siinä on kitschiä ja eräät näyttelijäsuoritukset ovat kömpelöitä. Ja kuitenkin päällimmäisiksi jäävät teräksiset otokset, joiden vaikutus on syöpynyt koko 1900-luvun kuvakulttuuriin. Metropolis on ennen muuta science fictionin uljas kantateos, jonka futuristiset visiot ovat inspiroineet kuvamaailmoja Stanley Kubrickista (Tri Outolempi) Ridley Scottiin (Blade Runner), James Cameroniin (Terminaattorit I ja II) ja Wachowski-veljesten Matrix-elokuviin.

Gottfried Huppertzin mahtava musiikki on yksi mykän kauden kolmesta merkittävimmästä alkuperäisestä elokuvapartituurista Kansakunnan synnyn ja Uuden Babylonin rinnalla. Sen kuullessa paljastuu Metropoliksen sinfoninen rakenne: teos on visuaalis-musiikillinen kompositio Nibelungenin tapaan, johon siihenkin musiikin laati Huppertz – Metropoliksessa hän ylsi vieläkin korkeampaan saavutukseen.

– Antti Alanen (MMM-elokuvaopas, 1995) AA 13.9.1999, täyd. 8.11.2007