AVARUUDEN PIRUT 35 MM (1953)

Invaders from Mars
Ohjaaja
William Cameron Menzies
Henkilöt
Helena Carter, Arthur Franz, Jimmy Hunt
Maa
USA
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
82 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
jälkikuvana vertailukatkelma DCP-restauroinnista (10 min)
Ikäraja

SuperCinecolor oli vuosina 1951–54 kokoillan näytelmäelokuvatuotannoissa käytetty kolmiväriprosessi, jonka omaperäinen sinipunakeltainen paletti loi lopputulosten ylle levottoman, groteskin ilmeen. Edullinen värimenetelmä valjastettiin käyttöön usein muistakin kuin vain budjettisyistä: Avaruuden pirujen unimaailmassa SuperCinecolor toimii ilmiselvänä visuaalisena tehokeinona.

***

William Cameron Menziesin Invaders from Mars on merkittävä fantasia vieraista maahantunkeutujista ja sisältää kosolti ohjaajansa parasta työtä. Menziesin lavastusfilosofia on nähtävissä jokaisessa jaksossa ja luo jopa sovinnaisiin sisäkuviin ja toimintakohtauksiin hänelle tyypillistä perspektiiviä. Mäki, jolla Jimmy Huntin tulkitsema pieni poika ensi kerran näkee laskeutuvan lentävän lautasen, on täydellinen. Lehdettömine puineen ja aitoineen sekä hiekkakuoppineen kaunis studiolavastus saattaisi olla suoraan Tuulen viemästä (jossa Menzies toimi kuvasuunnittelijana ja pitkälle koko visuaalisen tyylin luojana). Muukalaiset ottavat pojan vanhemmat hallintaansa sijoittamalla jonkinlaiset kristallit heidän aivoihinsa, mutta kun poika pakenee poliisiasemalle hankkimaan apua, hän huomaa paljon puhuvan arven myös poliisipäällikön päässä. Pojan pelkoa heijastaen poliisiasema on pahaenteisen jättiläismäinen paikka ja Menzies käyttää suhteiltaan vääristynyttä kalustoa ja hälyttävän piirteettömiä seiniä korostaakseen sen ahdistavaa luonnetta.

Huolimatta joistakin järjettömistä keksinnöistä Menziesin loistava lavastustaito tekee elokuvasta Invaders from Mars enemmän kuin sovinnaisen fantasian. Ei ole helppo unohtaa kuvaa avuttomasta sankarittaresta marsilaisen koneen neulamaisen kärjen lähestyessä hänen suojatonta niskaansa ja punaisen kristallin kiiltäessä terään päässä. Huumattuna hän nojaa otsansa käteensä hänen kasvojensa pysyessä lapsenomaisen rauhallisina kärjen osuessa kauhistuttavan lähelle. Näyttelijäntyön heikkouksista huolimatta Invaders from Mars on huomattava saavutus science fiction -elokuvassa.

Se oli myös Menziesin viimeinen elokuva ohjaajana. Tämä lavastuksen mestari kuoli vuonna 1956 ehtimättä saada ansaitsemaansa tunnustusta. Hänen monet huomattavat teoksensa, fantasiaelokuvan piirissä ja sen ulkopuolella, ovat ansainneet hänelle kiistattoman paikan elokuvan historiassa. Valitettavasti vain harvat hänen elokuvistaan ovat olemassa sellaisessa muodossa että ne edustaisivat hänen puhdasta näkemystään. Jopa Invaders from Mars sai sekä tuotannon aikana että sen jälkeen kokea ulkopuolista peukalointia. Nykyään Invaders from Mars on harvinaisuus. Se ei ehkä ole sopiva muistomerkki suurelle taiteilijalle, mutta se on kuitenkin omalaatuisesti tyypillinen Menziesin neroudelle.

– John Baxter teoksessa Science Fiction in the Cinema, 1970

 

Sosiologisessa mielessä 1950-luvun kiintoisimpia ilmiöitä oli tieteiselokuvan nousu. Periaatteessa science fiction voi olla uusi ja merkittävä muoto oudosti eeppistä runoutta: ilmaisevia, aikamme tieteellistä maailmankuvaa vastaavia näkemyksiä. Vuosien 1950–57 ruuhka ei täyttänyt virittyneitä odotuksia, mutta heijasti varmasti todellisia pelkoja, kuten oli tehnyt 1947 kylmän sodan ilmapiirissä vauhditettu lentävien lautasten hysteriakin. Susan Sontagin mukaan: ”Nämä elokuvat tarjoavat jatkuvasti identiteetistä, tahdosta, voimasta, tiedosta, onnesta, sosiaalisesta yksimielisyydestä, syyllisyydestä ja vastuusta kliseitä, joita ei parhaalla tahdollakaan voi pitää käyttökelpoisina nykyisenä äärimmäisyyksien aikana. Mutta kollektiivisia painajaisia ei voi poistaa osoittamalla ne älyllisesti ja moraalisesti kestämättömiksi. Tieteiselokuvien eriasteisesti heijastama painajainen on liian lähellä meidän todellisuuttamme.”

– Peter von Baghin Elokuvan historiasta (1975)