Tunisialainen yksinhuoltajaäiti Olfa on menettänyt neljästä tyttärestään kaksi vanhinta. Hän käsittelee menetystä ja sen taustoja elokuvan ja psykodraamankin keinoin. Projekti toteutetaan ohjaaja Kaouther Ben Hanian johdolla yhdessä Olfan nuorimpien tyttärien sekä äitiä ja kadonneita tyttäriä tulkitsevien näyttelijöiden kanssa. Innovatiivinen ja palkittu dokumenttielokuva tuo yhden perheen kiehtovan ja traagisen tarinan kautta naisnäkökulman elämään patriarkaatissa.

***

”This family that has destroyed you, I won’t let it destroy me.” – Eya Chikhaoui

Tunisialainen yksinhuoltajaäiti Olfa Hamrouni menetti kaksi vanhinta tytärtään ääri-islamistiselle Isis-liikkeelle. Vasta teini-ikäiset Ghofrane ja Rahma karkasivat kotoa äitinsä ja kahden nuoremman sisarensa, Eyan ja Tayysirin, suureksi järkytykseksi. Elokuvantekijä Kaouther Ben Hania käsittelee perheen surua ja sen taustoja dokumentissa, jossa tositapahtumat ja fiktio lähestyvät psykodraaman muotoa.

Neljä tytärtä on dokumenttielokuva Olfan perheen vaiheista. Poikkeukselliseksi sen tekee Ben Hanian lähestymistapa: ohjaaja kutsuu Olfan perheen jäseniksi kaksi näyttelijää, jotka omaksuvat kadonneiden tytärten roolit. Myös äiti saa ’kaksoisolennon’ – näyttelijän, joka osallistuu narratiiviin fiktiivisenä Olfana. Äitien kohtaamiset ovat toisinaan herkullisen metafiktiivisiä ’oikean Olfan’ puuttuessa fiktiivisen vastinparinsa kerrontaan. Lähtökohta on erikoinen, mutta hetkellisessä hämmentävyydessäänkin hämmästyttävän toimiva.

Näyttelijöiden sulautuessa osaksi perhettä Olfa tyttärineen löytää yllättävän väylän oman menneisyytensä kohtaamiseen. Traagisen perhetarinan kertominen epäkonventionaalisin, fiktiivisin keinoin saattaa aluksi tuntua kömpelöltä, mutta hyvin pian kohtausten sävy muuttuu. Asetelmallisuudesta alkaa versoa oivalluksia, aitoja tunteita, sulkeuman hapuilua.

Ben Hania keskittyy perheenjäseniin ja heidän tarinoihinsa. Vaikka Neljä tytärtä on ajatuksia herättävä näkökulma naisen elämään patriarkaatissa, ohjaaja pitäytyy yksittäisen perheen ja sen ylisukupolvisten traumojen tarkastelussa. Radikalisoituminen ei sekään ole tämän dokumentin suoranainen aihe. Sosiopoliittisen pohdiskelun sijaan ohjaaja etsii emotionaalisia nyansseja surun ja vihan vaikeista risteyskohdista. Lopputulos on väkevä tutkielma yksilön voimasta ja resilienssistä raskaimpienkin vastoinkäymisten hetkellä. Vaikka Olfan ja hänen nuorten tytärtensä vaiheet ovat omiaan särkemään katsojan sydämen, on Neljä tytärtä myös elämänmyönteinen ja hauska.

– Outi Heiskanen 13.1.2025