NO HOME MOVIE (2015)

Ohjaaja
Chantal Akerman
Maa
Belgia/Ranska
Tekstitys
English subtitles
Kesto
113 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Chantal Akerman teki viimeisenä työnään elokuvan kuolevasta äidistään, elämänsä tärkeimmästä ihmisestä. Holokaustista selvinnyt Natalia Akerman päästää vähitellen irti ja tytär on herkeämättä läsnä, kameroineen. Elokuvan puitteissa päästään suoraan ja sumeilematta käsiksi elämän ja kuoleman kysymyksiin.

***

Toisin kuin nimestä voisi äkkiseltään päätellä, No Home Movie (2015), belgialaisen avantgarde-elokuvantekijä Chantal Akermanin dokumentti äidistään Natalia ”Nelly” Akermanista, ei ole kotivideoperinteen dekonstruktio tai hyökkäys sitä vastaan. Päinvastoin – No Home Moviella Akerman ottaa omakseen kotivideoformaatin, sen voiman säilöä mennyttä ja esittää arkipäiväisyys omanlaisessaan sentimentaalisessa valossa. Elokuvan nimen voi pikemminkin tulkita viittaavaan kodin tunnun menetykseen: maailmanmatkaaja Akermanille vain äiti Brysselissä edusti kotia. No Home Movie on kuvattu pääasiassa Natalia Akermanin siistin keskiluokkaisessa asunnossa tämän kuolemaa huhtikuussa 2014 edeltäneinä kuukausina sekä äidin että tyttären tietäessä, ettei yhteistä aikaa ole enää paljon jäljellä. Lopulliseen 115-minuuttiseen kestoonsa se leikattiin yli 40 tunnista materiaalia.

Natalia Akerman oli Auschwitzista selviytynyt puolanjuutalainen emigrantti, jonka vaikutus tyttärensä elokuviin oli suuri. ”Äitini on tuotantoni keskipiste”, Chantal Akerman kiteytti Marianne Lambertin dokumenttielokuvassa I Don’t Belong Anywhere: The Cinema of Chantal Akerman, joka valmistui niin ikään vuonna 2015. Äidin kotiin sidottu elämä apaattisine kodinhoitorutiineineen oli inspiroinut Chantal Akermania tämän ensimmäisistä elokuvista lähtien, tunnetuimpana esimerkkinä luonnollisesti legendaarinen läpimurtoelokuva Jeanne Dielman, 23 Quai du Commerce, 1080 Bruxelles (1975).

Akermanin tuotannossa toistuvat, osittain omakohtaiset irrallisuuden teemat juontuivat osaltaan myös hänen äitinsä elämänkokemuksista ja sukuhistoriasta. Nämä teemat ovat vahvasti läsnä No Home Moviessa, joka on lisäksi todiste äidin ja tyttären läheisyydestä sekä keino käsitellä lähestyvää kuolemaa. Elokuva koostuu pääosin Natalia ja Chantal Akermanin keskusteluista keittiön pöydän ääressä Chantalin ollessa paikalla tai Skypen välityksellä tämän kiertäessä maailmalla. Chantal kannustaa äitiään kertomaan nuoruusmuistoistaan, mutta Auschwitzista tämä ei halua suoraan puhua. Keskustelussa sivutaan kyllä monia painavia aiheita vanhuudesta sotaan ja antisemitismiin. Välillä Chantal kuvaa äitinsä puuhastelua kuin tallentaakseen tämän olemusta sen ollessa vielä mahdollista.

Chantal Akerman käytti No Home Movien kuvaamiseen matalan resoluution käyttökameroita (muun muassa BlackBerry-mobiililaitetta), joiden luoma kotivideomainen vaikutelma lisää teoksen intiimiyttä. Keskustelumateriaalin sekaan on sisällytetty maisemakuvia, joiden merkityksen tulkinta jätetään katsojalle. Akerman ei kontekstoi kertojaäänellä tai muulla taustoituksella. Kamera on enimmäkseen liikkumaton, usein asetettu koruttomasti pöydälle tai muulle tasolle, ja otot ovat pitkiä. Akermanille tyypilliseen tapaan tilojen ja niiden kuvaamisen merkitys korostuu.

No Home Movie on muodoltaan haastava, haikean surullinen, omintakeinen elegia, joka toimii samalla Chantal Akermanin taiteellisen uran tilinpäätöksenä. Locarnon elokuvajuhlien pääkilpasarjassa Sveitsissä elokuussa 2015 ensi-iltansa saanut elokuva jäi Akermanin viimeiseksi. Hän teki itsemurhan 5. lokakuuta 2015 Pariisissa.

– Nicolas Rapoldin (The New York Times, 5.8.2015), Peter Debrugen (Variety, 10.8.2015) ja Manohla Dargisin (The New York Times, 31.3.2016) mukaan Suvi Heino 29.2.2024