Evoluutiobiologian professori Paul Matthews viihtyy tuntemattomana taviksena, kunnes hän joutuu outoon valokeilaan tuhansien ihmisten nähdessä hänestä unta. Harmittomat unet kääntyvät kuitenkin pelottaviksi ja julkisuuden tuoma kaksiteräinen miekka asettaa Paulin perheen ja uran vaakalaudalle tässä kertakäyttöjulkisuutta ja aikamme ilmiöitä satirisoivassa mustassa komediassa.

***

Norjalainen elokuvantekijä Kristoffer Borgli (s. 1985) on kiinnostunut pakkomielteisesti internetin tekemästä vaikutuksesta kollektiiviseen piilotajuntaan. Käänteisesti obsessio on kohdistunut myös kollektiivisen piilotajunnan ja yksilön minäkuvan väliseen yhteyteen. Borglin äärimmäisiä tilanteita kuvaavat elokuvat käsittelevät usein modernia julkisuutta. Borglin rosoinen, pitkän elokuvan debyyttiohjaus Drib (2017) oli metasatiiri 2000-luvun markkinoinnista. Drib oli siitä erikoinen tapaus, että sitä ei voinut luokitella oikein mihinkään lokeroon kuuluvaksi. Sitä seurannut Sick of Myself (2022) kertoi tarinan kauniista baristasta, joka hakee epätoivoisesti huomiota. Hän alkaa ottaa isoja annoksia venäläistä klubihuumetta, joka muuttaa hänen luidensa ulkonäköä ihossaan. Tämä puolestaan saa ihmisten katseet kääntymään häneen.

Kolmantena ohjaustyönä syntyi ehjin kaikista teoksista, Dream Scenario (2023). Borgli sai mukaan tähän hilpeän surrealistiseen ja verrattain suloiseen komediaan mukaan monipuolisten hahmojen Nicolas Cagen. Cage esittää Borglin mielikuvituksekkaassa luomuksessa kaljua, höpsöä ja nasaaliäänistä nörttiä professoria nimeltä Paul Matthews. Roolisuoritus on ainutlaatuinen jopa Cagen uralla. Paul alkaa esiintyä täysin tuntemattomille muukalaisille heidän unimaailmassaan. Aluksi kaikki esittäytyy uutuudenviehätyksenä, sitten siunauksena ja lopulta painajaisen kaltaisena. Huomio voi olla mukavaa, mutta kaikessa on läsnä myös varoituksen sana. Et nimittäin voi kontrolloida sitä, miten muut näkevät sinut itsesi heidän päänsä sisällä.

Yleisesti näyttää siltä, että Paul on todellinen luuseri, mutta hän on toiminut paikallisessa yliopistossa, on naimissa ja hänen lapsensa pitävät hänestä. Evoluutiobiologian professorin standardien mukaan mies voi hyvin. Mutta aina on olemassa osa jokaista ihmistä, joka halua enemmän ja se on sellainen osa, joka saa yksilön ongelmiin. Mukaan Dream Scenarion kuvioihin tulee Paulin entinen tyttöystävä, joka haaveilee hänestä. Pian hyperkiihdytetyn version lailla, sadat ihmiset alkavat nähdä Paulin unissaan. Sitten taas Paul ilmaantuu tuhansien uniin. Ja sitten, kun hän on saavuttamassa käännekohdan, jota vaaditaan uudenlaiseksi julkisuuden ilmiöksi tulemiseen, hänen tekemisensä ihmisten unissa alkavat muuttua. Paul on hahmona aivan yhtä säälittävä ja ärsyttävä kuin toiset online-persoonallisuudet, joiden kanssa elämme päivittäin.

Kokonaisuus on tekijänsä hauskin ja lumoavin työ, joka vie mennessään Charlie Kaufman -vaikutteisella, varoittavalla tarinallaan. Kaufman tulee myös mieleen helposti, sillä Cage tähditti kaksoisroolissa Kaufmanin veljeksinä Spike Jonzen elokuvassa Adaptation. Minun versioni (2002). Lisäksi Dream Scenario on käsikirjoittaja Kaufmanin oman ohjauksen Anomalisan (2015) absurdin huumorin jälkeen yksi tyylilajin parhaimmista taidonnäytteistä. Yhtenä tuottajista toimi ansioitunut yhdysvaltalainen ohjaaja Ari Aster (Midsommar – loputon yö, Hereditary – pahan perintö), joka on yhdistänyt teoksissaan kauhuelementtejä sekä mustaa huumoria. Hänen sormenjälkensä Borglin persoonallisessa filmatisoinnissa näkyvät kaikkialla.

Loppujen lopuksi Paul syyllistyy Dream Scenarion edetessä eniten siihen, että hän menettää käsityksensä todellisuudesta. Hän priorisoi roolinsa kollektiivisessa alitajunnassa sen roolin sijaan, jota hän näyttelee ihmisille, jotka välittävät hänestä todellisessa elämässä. Sillä tavalla Dream Scenario ei edusta uraauurtavan komedian muotoa, vaan muodostuu nerokkaan moderniksi riffiksi klassisimman moraalin parissa: Rakkaus on kaikki kaikessa, ja tykkäys kelpaa vain kirjojen myyntiin.

–  David Ehrlichin (IndieWire) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 4.9.2024