HANDS ACROSS THE TABLE (1935)

Ohjaaja
Mitchell Leisen
Henkilöt
Carole Lombard, Fred MacMurray, Ralph Bellamy
Maa
USA
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
80 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Lombardista ja jokamiesimagoisesta MacMurraysta muodostui Paramount-studiolla yleisön rakastama parivaljakko. Kulisseissa ystävystyneiden tähtien neljästä yhteisestä komediasta ensimmäisessä köyhyydessä kasvanut manikyristi ja varallisuutensa menettänyt playboy jakavat tavoitteen helposta elämästä rikkaan puolison rinnalla. Käytännöllisiä suunnitelmia sotkee molemminpuolinen ihastus.

***

1930-luvun suuren laman aikana suosituksi noussut romanttisen komedian lajityyppi, screwball, oli vuoteen 1935 mennessä tuottanut jo monia hittejä. Yksi suosituimmista oli Columbia-studion Tapahtui eräänä yönä (It Happened One Night, 1934), joka helmikuussa 1935 voitti tärkeimmät Oscar-palkinnot. Kilpailevan Paramount-studion tuotantopäälliköksi oli samoihin aikoihin noussut saksalaissyntyinen käsikirjoittaja-ohjaaja Ernst Lubitsch. Lubitsch oli ohjannut Paramountille muun muassa arvostetut romanttiset komediat Trouble in Paradise (1932) ja Design for Living (1933) ennen studioiden itsesensuurivälineenä toimineen Haysin tuotantokoodiston (1934–68) käyttöönottoa. Lokakuussa 1935 ensi-iltansa saanut, Mitchell Leisenin ohjaama Hands Across the Table oli ensimmäinen Paramountin elokuva, jonka tuotannosta Lubitsch oli vastuussa alusta alkaen. New York Timesin aikalaisarvion mukaan elokuvan koomisesta ajoituksesta ja iskevästä huumorista välittyi ”Lubitschin kosketus” ”riehakkaan hauskan” lopputuloksen ollessa Tapahtui eräänä yönä -seuraajien parhaimmistoa.

Hands Across the Table oli ensimmäinen Carole Lombardin (1908–1942) ja Fred MacMurrayn (1908–1991) neljästä yhteisestä elokuvasta. Komediatähdeksi edellisvuoden Twentieth Centuryn (1934) myötä noussut Lombard olisi halunnut vastanäyttelijäkseen Cary Grantin, mutta tämä ei ollut saatavilla. Vasta muutaman elokuvaroolin näytelleen MacMurrayn kokemattomuus komedianäyttelijänä sekä ilmeinen seksuaalisen vetovoiman puute Lombardin kanssa turhauttivat aluksi Lombardia ja ohjaaja Leisenia, jotka työskentelivät ahkerasti saadakseen MacMurraysta irti tarvitsemansa. Kuvausten aikana 26-vuotiaat päätähdet ystävystyivät, ja heidän välitön kemiansa toimi lopulta elokuvan eduksi. Kaksikko oli yleisön keskuudessa niin pidetty, että he esiintyivät yhdessä kolmessa muussakin komediassa seuraavan kahden vuoden aikana. Film noirista Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity, 1944) parhaiten muistettu jokamiestyyppinen MacMurray pääsi harvoin esittämään yhtä höpsöä hahmoa kuin Hands Across the Tablessa. Lombard puolestaan on roolissaan astetta hillitympi kuin paremmin tunnetuissa komedioissaan Twentieth Century tai Godfrey järjestää kaiken (My Man Godfrey, 1936).

Juoneltaan Hands Across the Table on melko klassinen romanttinen komedia väärinkäsityksineen ja ”väärään” ihmiseen rakastumisineen. Regi Allen (Lombard) työskentelee manikyristinä hienostohotellissa New York Cityssä. Vaatimattomista oloista lähtöisin olevan Regin tavoitteena on avioitua varakkaan miehen kanssa. Pääomana hänellä on kaunis ulkonäkönsä ja nokkela luonteensa. Työssään hän tapaakin kaksi potentiaalista ehdokasta. Allen Macklyn (Ralph Bellamy) on lempeä ja sivistynyt, pyörätuolia käyttävä sotaveteraani, joka ihastuu Regiin ensisilmäyksellä. Theodore ”Ted” Drew III (MacMurray) puolestaan on huikentelevainen ja hiukan omalaatuinen seurapiiriperheen vesa. Tutustuttuaan Tediin paremmin Regille selviää, että tämä vain esiintyy rikkaana. Todellisuudessa pörssiromahdus on vienyt perheen omaisuuden, ja elämäntyylinsä säilyttämään pyrkivä Ted aikoo Regin tavoin rikkaisiin naimisiin. Huolimatta siitä, että Ted on lähes varaton ja kihloissa rikkaan perijättären kanssa, alkaa Regi tuntea vetoa tätä kohtaan – ja päinvastoin. Voittaako tunne vai järki? Alleninkin seurassa Regi viihtyy, vaikka tunteekin tätä kohtaan vain ystävyyttä.

Kepeäksi romanttiseksi komediaksi Hands Across the Table on yllättävän luokkatietoinen. Hahmoissakin on ristiriitansa: Lombardin esittämä sankaritar Regi on kyynikko ja pyrkyri, MacMurrayn Ted taas helppoon elämään ja hauskanpitoon tottunut playboy, jolle töiden tekeminen on kauhistus. Silti katsojan sympatiat ovat heidän puolellaan. Rakkaus ei tarjoa täyttä eskapismia todellisuudesta, ja onnellisesta lopusta huolimatta jää epäilys siitä, tuleeko onni kestämään, vai iskeekö materiaalinen todellisuus vielä liian suuria esteitä kaksikon tielle. Loppukohtaus on erityisen onnistunut ja mieleenpainuva, samanaikaisesti hurmaava ja monitulkintaisen pohjavireen värittämä.

Pukusuunnittelijana ja lavastajana elokuvauransa aloittanut Mitchell Leisen on melko tuntematon klassisen Hollywoodin ohjaajanimi filmografiansa laajuudesta huolimatta. Mikään hänen elokuvistaan ei ole noussut korkeimpaan klassikkokaanoniin. Hands Across the Table kuitenkin osoittaa silmää ja tyylitajua, jota ei voi rajata pelkästään tuotantopäällikkö Lubitschin ansioksi. Leisenin ilmavassa ohjauksessa näyttelijät saavat tilaa: yksi elokuvan kuuluisimmista kohtauksista, puhelu ”Bermudalle”, on osittain improvisoitu. Leisen ohjasi Lombardia ja MacMurrayta myös näiden toiseksi viimeisessä yhteisessä elokuvassa, musikaaliromanssissa Puolitiessä taivaaseen (Swing High, Swing Low, 1937).

– Suvi Heino 17.1.2024