KENNETH ANGER I (1947-1954)

Ohjaaja
Kenneth Anger
Maa
USA
Kesto
70 min
Teemat
Kopiotieto
16 mm, Blu-ray (Fireworks)
Lisätieto
sis. lyhytelokuvat Fireworks, Puce Moment, Eaux d’artifice, Inauguration of the Pleasure Dome
Ikäraja

Angerin rajoja rikkova läpimurtoteos, sadomasokistisen seiloripojan päiväuni Fireworks oli elokuvahistorian ensimmäisiä avoimen homoeroottisia elokuvia. Puce Moment on kunnianosoitus 1920-luvun flapper-tyylille. Roomassa kuvattu Eaux d’artifice on arvoituksellisen abstrakti näkemys 1800-luvun Italian aristokraateista. Mystikko Aleister Crowleyn uuspakanallisista rituaaleista ammentava Inauguration of the Pleasure Dome kuvaa jumalien ja henkiolentojen maagisia naamiaismenoja.

Kopio-ongelmien vuoksi Fireworks esitetään blu-raylta. Pahoittelemme muutosta!

***

Fireworks. USA 1947. T+O+KS+KU: Kenneth Anger. Kuvausapulainen: Chester Kessler. M: Respighi. ES: Kenneth Anger, Bill Seltzer, Gordon Gray. KP: Beverly Hills. 16 mm, mv, 15 min. Kenneth Angeria sanotaan elokuvantekijäksi, mutta itse hän kutsuu itseään taikuriksi. Elokuva on hänen tapansa tehdä magiaa, ja elokuviensa hän haluaa olevan aivan kirjaimellisesti maagisia loitsuja. Sergei Eisenstein on hänen montaasipitoisen tekniikkansa lähde. Magian puolella hän kunnioittaa edesmennyttä englantilaista okkultistia Aleisteir Crowleyta. Fireworks tehtiin 17-vuotiaan Angerin kotona kolmessa yössä vanhempien ollessa poissa. Filmimateriaali on USA:n laivaston lahjoittamaa, taustaverho oli saatu Columbian studioiden takapihalta. Anger näyttelee nuorukaista, joka uneksii, että joukko merimiehiä hakkaa hänet ja poistaa häneltä sisälmykset. Nimensä teos on saanut huippukohtauksesta, jossa merimiehen penis muuttuu ilotulitusraketiksi.

Puce Moment. USA 1949. T+O+KS+KU: Kenneth Anger. ES: Yvonne Marquee. KP: Whitley Heights, Los Angeles. M: Jonathan Harper (lisätty 1970-luvulla). 16 mm, väri: Kodachrome, 6 min. Hollywoodissa kuvattu episodi oli tarkoitettu osaksi laajempaa 12 episodin kokonaisuutta Puce Women. Aiheena on iltapäivä filmitähden elämässä 1920-luvun Hollywoodissa. Anger käytti isoäitinsä puvustoa – tämä oli ollut puvustajana mykän elokuvan päivinä sellaisilla tähdillä kuin Barbara LaMarr ja Clara Bow. Yvonne Marquee sai ylleen Barbara LaMarrin puvun, väriltään puce (punaisenruskea). Marquee oli Hollywoodin rattotyttö, josta tuli Meksikon kahvilakuningatar ja Meksikon presidentin Cardenasin rakastajatar. Marquee muutti haciendalle lähelle Mexico Citya, missä hän omistautui eläinsuojelulle kunnes kuoli 1990-luvun puolivälissä. Musiikin piti olla Puccinin Idyll-oopperan alkusoitto, mutta Angerin savikiekko särkyi.

Eaux d’Artifice. Italia 1953. T+O+KS+KU: Kenneth Anger. M: Vivaldi: Neljä vuodenaikaa – Talvi. ES: Carmilla Salvatorelli. KP: Tivoli, Italia. 16 mm Ferrania, 13 min. Elokuvaa on kutsuttu ”piiloleikiksi vesiputousten, kaiteiden, luolien ja suihkulähteiden yöllisessä labyrintissä, kunnes etsivä hahmo ja suihkulähde tulevat yhdeksi”; se on siis riitti identiteetin löytämisestä. Elokuva on veden ja valon kaunis fuuga Vivaldin Neljän vuodenajan tahdissa. Se on kuvattu mustavalkoisena, kopioitu värimateriaalille sinisen suodattimen läpi ja sen jälkeen värjätty käsin. Barokin hovinaiseksi puettu etsivä hahmo oli tosiasiassa sirkuksen kääpiö, jonka Anger löysi Federico Fellinin avulla ja joka valittiin osaan tilavaikutelman korostamiseksi. Kuun valaisema yömaisema filmattiin tosiasiassa iltapäivisin tummanpunaisella filtterillä. ”One of my happiest experiences in film” (Kenneth Anger).

Inauguration of the Pleasure Dome. USA 1954. T+O+KS+KU: Kenneth Anger. ES: Kenneth Anger, Anaïs Nin, Curtis Harrington. 16 mm, väri, 37 min (1978 versio). Palattuaan Los Angelesiin Anger teki Alesteir Crowleyn uuspakanallisten rituaalien innoittaman rikassäikeisen kuvauksen maagisista naamiaisista. Henkilöhahmot ovat peräisin klassisesta mytologiasta, ja kun juhla muuttuu orgiaksi, he pääsevät huumaustilaan LSD:n kaltaisesta noitajuomasta ja kokevat puvun / maskeerauksen / henkilöllisyyden muutoksia samalla kun elokuva itse muuttuu leikkauksen ja ristikuvien hullaantuneeksi crescendoksi. Elokuvasta on neljä versiota. Ensimmäinen on normaaliesitysversio. Toisessa, 40-minuuttisessa, versiossa, joka esitettiin Brysselin kokeellisten elokuvien festivaalilla 1958, käytettiin pääkankaan molemmin puolin kahta pienempää kangasta; esityksessä tarvitaan kolme synkronisoitua projektoria. Abel Gance ja Nelly Kaplan olivat seuraamassa Brysselin esitystä. Kolmas, Lontoossa 1966 leikattu, on psykedeelinen versio ”Sacred Mushroom Edition”, jonka Anger on tarkoittanut katsottavaksi LSD:n vaikutuksen alaisena. Tässä versiossa on viisinkertaisia kopiointeja, lisäaineistona kuvia alastomista sieluista elokuvasta Danten Helvetti (1935) sekä Janá…ekin ”Glagoliittinen messu” musiikkina. Neljäs versio valmistui New Yorkissa 1978, ja siinä on Electric Light Orchestran musiikki.

– Kenneth Angerin esittelyistä Bolognan Il cinema ritrovatossa 1999 ym. lähteistä AA 23.11.1999