Wim Wendersin kiinnostus arkkitehtuuriin, musiikkiin ja japanilaiseen kulttuuriin yhdistyvät pienimuotoisessa mutta suureksi kasvavassa tarinassa yleisiä käymälöitä siivoavasta miehestä, jonka päivittäiset rutiinit toistuvat muuttumattomina. Tunnelmallinen elokuva lunastaa paikkansa Wendersin parhaiden teosten joukossa. Kriitikoiden laajasti ylistämä Perfect Days on ensimmäinen ei-japanilaisen ohjaajan elokuva, joka on nimetty Japanin ehdokkaaksi Oscareihin.

***

Perfect Days (2023) on riemastuttava, katsojalleen hyvää mieltä tuova, pieni suuri elokuva alati yllättävältä auteurilta Wim Wendersiltä (s. 1945). Tällä kertaa Wendersin teos on kunnianosoitus japanilaista elokuvataidetta, erityisesti Yasujirô Ozua kohtaan. Tokion kauneutta ylistävässä ainutlaatuisessa ohjaustyössä iloa on löydettävissä Wendersin välittämänä elämän pienistäkin asioista ja yksityiskohdista. Pitkälti kokonaisuus keskittyy käymälöitä siivoavan tokiolaisen miehen arkipäiväisten toimien ympärille. Pääroolin täydellisesti tulkitseva Kôji Yakusho Hirayaman hahmossa vakuuttaa totaalisesti katsojansa. Rauhallisuus ja onnellinen olemus ilmentävät Hirayamaa hänen arkisten askareidensa ja harrastustensa keskellä. Wenders on tullut tunnetuksi tie-elokuvistaan, vahvoista dokumenteistaan (Buena Vista Social Club, Pina) ja Paris, Texasin (1984) sekä Berliinin taivaan alla (1987) kaltaisista mestariteoksistaan. Monipuolinen ja kunnianhimoinen luoja onkin kyennyt ohjaamaan Perfect Daysillä yhden ilmestymisvuotensa sekä peräti oman uransa hienoimmista saavutuksista.

Jokaisena aamuna Hirayama nousee ylös, lukee, valmistautuu päivän ohjelmaan, menee ulos hymy kasvoillaan, nauttii kahvin ja ryhtyy päivittäiseen työhönsä. Hänen tehtävänään on siivota yleisiä käymälöitä Tokion ympäristössä. Vaikka Hirayaman tavat työskennellä pysyvät päivästä toiseen muuttumattomina, vaikuttaa hän tyytyväiseltä ja mietiskelevän oloiselta yksinkertaisten rutiiniensa keskellä. Hirayama tuntuu jopa pitävän tarkkaan jäsennellystä elämästään. Muuna aikanaan hän lukee halpoja pokkarikirjoja, kuuntelee Lou Reedin, Patti Smithin ja The Animalsin musiikkia kasettikokoelmastaan, ottaa kuvia puista ollessaan lounastauolla sekä käy lempiravintolassaan. Sisaruksen tyttären Nikon (Arisa Nakano) yllättävä visiitti tuo katsojan pikkuhiljaa vielä lähemmäksi Hirayaman henkilökohtaista elämää ja perhettä sekä asioita, niitäkin, joita hän on vältellyt.

Kôji Yakushon roolisuoritus Hirayamana kruunaa lumoavan kertomuksen ja kerää ikään kuin vahvistaen kaikki langat ja osaset yhteen. Performanssina Yakushon työskentely on niin luonnollisen tuntuista, että voi olla vaikeaa mieltää ettei kyseessä olekaan yksi Wendersin dokumenteista, joka tässä tapauksessa taltioisi tokiolaisten wc-tilojen työmiestä. Yakushon silmissä loistaa lisäksi alati tuikkiva, sammumaton valo. Hirayama kuvataan työlleen omistautuneena miehenä, joka rakastaa sitä mitä tekee sekä arjen rutiinejaan. Tämä siivoojan toimi näyttää olevan kuin täydellisesti suunniteltu Hirayamalle ja näin myös katsoja ei tylsisty seuratessaan samaa kaavaa toistuvan jopa kerta toisensa jälkeen.

Tokio tapahtumapaikkana näyttää kiehtovan kaupungin kauneuden, joka on läsnä jokaisessa otoksessa. Perfect Days on elokuva, joka on kuin syntynyt rakkaudesta paikkaan. Jopa Hirayaman puhdistamat kylpyhuoneet ja käymälätilatkin ovat itsessään vaikuttava näky. Jokainen kuvauksen kohde ja tila tuodaan esiin ihailevan katseen kautta. Perfect Days on siinä harvinaislaatuinen ohjaus, koska se lämmittää sydäntä tuoden esiin ihmeellisen, mutta tavanomaisen maailman ja sen kaiken rikkauden päähenkilönsä elämässä. Käsittely tässä tunnelmapalassa tuota ympäristöä kohtaan on kaiken kaikkeaan upea. Hirayaman elämä on jopa kerrassaan suurenmoista ja vaikuttavaa.

Wim Wenders on itse suuri japanilaisen kulttuurin ja elokuvataiteen ihailija. Erityiseksi innoittajakseen hän on maininnut lempiohjaajansa Yasujirô Ozun (1903-1963), jonka jalanjäljissä hän kulki jo dokumentissaan Tokyo-ga (1985). Tuon työn tiimoilta Wenders matkusti Tokioon, missä hän haastatteli Ozun elokuvissa esiintyneitä näyttelijöitä sekä muita työntekijöitä. Japanilainen muotisuunnittelija Yohji Yamamoto puolestaan inspiroi Wendersiä tuloksena dokumentti Wim Wendersin tyylikirja (1989). Perfect Days on Wendersin ensimmäinen japanilainen fiktiivinen elokuva. Wenders on omaksunut ohjaukseensa Ozun estetiikan sekä tyylin. Arkipäivän hitaus muistuttaakin sellaisista Ozun mestariteoksista kuten Myöhäinen kevät (1949), Tokyo Story (1953) ja Hyvää huomenta (1959). Tällainen lähestymistapa, joka Wendersillä ja toisella käsikirjoittajalla Takuma Takasakilla on tarinaansa, on kerrassaan täydellinen. Perfect Days edustaa hienosti paitsi mitä ominaisinta Wendersiä, mutta tekee osaltaan kerronnallaan kunniaa myös japanilaisten mestariohjaajien elokuville.

– Ross Bonaimen (Collider) ja muiden lähteiden mukaan Joona Hautaniemi 19.11.2024