GREEN BORDER (2023)

Zielona granica
Ohjaaja
Agnieszka Holland
Henkilöt
Jalal Altawil, Maja Ostaszewska, Tomasz Włosok
Maa
Puola/Tšekki/Ranska/Belgia
Tekstitys
suom. tekstit/svensk text
Kesto
147 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Valko-Venäjän ja Puolan rajalla syksyllä 2021 alkanut pakolaiskriisi on ollut julmaa peliä molemmin puolin. Agnieszka Holland osoitti merkittävää kansalaisrohkeutta valmistamalla tulenarasta aiheesta suorasukaisen elokuvan, jonka festivaali- ja yleisönsuosion kääntöpuolena ovat olleet ohjaajalle osoitetut tappouhkaukset sekä konservatiivihallituksen masinoima mustamaalauskampanja.

***

Agnieszka Holland syntyi enteellisesti samana vuonna 1948, jona sai ensi-iltansa ensimmäinen kansainvälisesti noteerattu puolalainen elokuvakaksikko, maailmansotakuvaukset Rajakatu Varsovassa sekä Ken tästä käy... Jälkimmäisen ohjaaja Wanda Jakubowska säilyi vuosikymmeniä maan miesvaltaisen elokuvatuotannon ainoana merkittävänä naistekijänä ennen Hollandin nousua 1970-luvun lopussa. Kuvioon sopii, ettei Holland opiskellut ohjausta kotimaassaan – monesti alan parhaaksi opinahjoksi nimetyssä Łódźin elokuvakoulussa – vaan Prahan FAMU:ssa. Hän todisti Prahan kevään ja Tšekkoslovakian miehityksen, joiden vanavedessä oli hetken aikaa vangittuna poliittisista syistä. Opinnot pääsivät kuitenkin pian jatkumaan – “Päätin, että olen mielummin taiteilija kuin aktivisti…” – ja Holland valmistui FAMU:sta vuonna 1971. Ohjaaja on usein sanonut, että kokemukset Tšekkoslovakiassa vaikuttavat kaikkien hänen elokuviensa taustalla. Erityisen suuren jäljen Hollandiin jätti se tapa, jolla demokratian ja ihmiskasvoisen sosialismin puolesta taistelleet käyttäytyivät miehityksen alettua. “Seurasi suuria asioita, suurta pettymystä ja suurta katkeruutta, inhimillisen pahuuden esiinmarssi. Se oli oppitunti ihmisluonteesta, sen vakaudesta. Vallankumouksen kukistaminen on yksi asia – mutta se, kuinka käyttäytyä tappion kynnyksellä, on toinen.”

Holland on suuri humanisti mutta myös alituinen epäilijä ja ylevinä pidettyjen asioiden ironisoija. Hän pyrkii alati ankarampaan eettiseen täsmällisyyteen, minkä takia hän ei ole kommunistihallinnon jälkeisen ns. kolmannen tasavallan näkökulmasta lainkaan yhtä ongelmaton, jalustalle kohotettavissa oleva tekijä kuin vaikkapa Andrzej Wajda. Wajdan välittömästi Gdańskin lakkojen jälkeen tekemä Solidaarisuus-kuvaus Rautamies oli ollut suoraviivaisen anti-establisment (vaikka sellaisenaankin älykäs), mutta Hollandin samanaikaiset näkemykset samasta liikkeestä (Yksinäinen nainen, Salajuoni) vetivät enemmän Kieślowskin suuntaan monimutkaisuudessaan, karuudessaan ja skeptisyydessään. Ja siinä missä Wajda pitäytyi 1990-luvun alun jälkeen uutta maailmanjärjestystä miellyttäneisiin aiheisiin – sellaisiin kuin Katyń – on kansainvälisempää uraa toinen jalka Puolassa tehnyt Holland ollut maltillisimmillaankin yleisesti hyväksyttyjen totuuksien haastaja.

Mikään Hollandin viisikymmenvuotisen, kompromissittoman ohjaajanuran törmäyksistä erilaisten vallanpitäjien kanssa ei kuitenkaan vedä vertoja kuohunnalle hänen uusimman elokuvansa Zielona granican eli Vihreän rajan ympärillä. Valko-Venäjän ja Puolan rajalla kesällä 2021 leimahtaneen pakolaiskriisin kuvaus sai ensimmäisten kansainvälisten festivaalinäytöstensä ja kotimaan ensi-illan välillä autoritaarisuutta kohti kallistuneen, Laki ja oikeus -puolueen luotsaaman hallinnon pillastumaan. Oikeusministeri Zbiegniew Ziobro veti yhtäläisyysmerkit kolmannen valtakunnan propagandan ja Vihreän rajan välille, ja maalasi kuvan Hollandista saksalaisten modernina kätyrinä. Rajavartiolaitos ja presidentti Andrzej Duda toistelivat alkujaan toisen maailmansodan ajalta periytynyttä vetoomusta, jolla vastarintaliike pyrki pitämään puolalaiset poissa natsipropagandan ääreltä: “Vain siat käyvät elokuvissa.” Holland sai tappouhkauksia ja joutui kulkemaan elokuvatyöntekijöiden liiton järjestämien henkivartijoiden kanssa. Vastatoimien huipentumana hallitus määräsi, että kaikissa valtiollisesti tuetuissa Kina studyjne -elokuvateattereissa ennen Vihreää rajaa tuli näyttää lyhyt alkukuva, joka kertoisi “totuuden” pakolaiskriisistä. “Hallituksen suunnalta vastaavaa kielenkäyttöä, vihaa ja raakuutta on koettu vain pahimpina kommunistisina aikoina, ynnä mccarthyismin aikana Yhdysvalloissa. He eivät häpeä mitään.” (Holland). Elokuva sai Puolan ensi-iltansa 22.9.2023; Laki ja oikeus -puolue menetti otteensa vallankahvasta 15.10. järjestetyissä parlamenttivaaleissa.

– Petteri Kalliomäki 8.5.2024