JAHRGANG 45 (1966)

Ohjaaja
Jürgen Böttcher
Henkilöt
Monika Hildebrand, Rolf Römer
Maa
Saksan demokraattinen tasavalta
Tekstitys
English subtitles
Kesto
93 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Lisätieto
alkukuvana Farbtest – Die rote Fahne (Saksan liittotasavalta 1968, O: Gerd Conradt, DCP, 12 min) * yhteiskesto 105 min
Ikäraja

Uutta aaltoa 1960-luvun Prenzlauer Bergissä; kun avioelämä ei vastaa parikymppisten vastanaineiden odotuksia, on aika eksistentiaalisen kaupunkikierroksen. Varhaiseen Godardiinkin verrattu elokuva hyllytettiin valmistuttuaan ja sai ensi-iltansa vasta vuonna 1990 DDR:n kaaduttua. Näytöksen kokeellisessa alkukuvassa kirmataan Länsi-Berliinin Steglitzissä ja Schönebergissä punalipun kera.

***

Avioeron partaalla kipuilevaa Alfredia eivät murheet paina. On kesäloma, aurinkoista, Alfred on nuori ja vaimon lisäksi on muitakin tyttöjä, kauniimpiakin. 23-vuotiaan vastanaineen ero ei kuitenkaan saa hyväksyntää kanssaihmisiltä, ja etenkin vanhemmalta polvelta tulee kovaa kritiikkiä Alfredin valintaa kohtaan. Miksei kaikin puolin hyvä nainen riitä? Mitä Lisasta muka puuttuu? Vian täytyy löytyä Alfredista itsestään. Perinteinen avioliittokäsitys ja sitä kautta koko edellisen sukupolven elämäntapa saa haastajan nuoren ikäluokan tyytymättömyydestä. Nimi Jahrgang 45 kertoo Alfredin ja tovereiden edustavan koko ikäpolvea. Valmistuttuaan torpattu elokuva on universaali teos kuvatessaan mieslapsi-protagonistinsa rentoa hengailua, kunnianhimotonta kapinahenkeä, sekä nuoren ja vanhan polven ikuista vastakkainasettelua.

Uusi aalto levisi 1960-luvun alussa Ranskasta muualle Eurooppaan, myös DDR:ään. Tuiki tavallisen nuorison puuhia kuvataan lavastamattomissa kaupunkimaisemissa pitkin kesäistä Berliiniä, mikä muistuttaa myös neorealismin aihepiireistä. Elokuvantekijä Werner Bergmann lohkaisi ensiesityksen jälkeen: ”Itäblokin italialaiset!”. Kieltä ja tunnistettavia kaupunkikuvia lukuun ottamatta elokuva voisi sijoittua mihin tahansa suureen kaupunkiin 1960-luvun Euroopassa, mikä osaltaan selittää sen hyllytystä ilmestyessä. Sosialismin kiiltokuvapinnasta ei näy jälkeäkään, eivätkä henkilöhahmot edusta mitään yhteiskunnallista ihannetta. Kukaan ei vaikuta olevan kiinnostunut politiikasta, ihmiset nauttivat mieluummin kesäisestä säästä.

Avioliiton problematiikkaan tartutaan Alfredin ja häntä ympäröivien ihmisten välisessä dialogissa. Äiti, isoisä ja työpaikan henkilöstöpäällikkö puhuvat kaikki suunsa puhtaaksi nuorenmiehen hölmöilystä. Heidän mukaansa naimisissa olon epätyydyttävään luonteeseen täytyy yksinkertaisesti tottua, eikä sovi luovuttaa yhteiselon käydessä vaikeaksi. Alfredin valinta liittyy aikuistumiseen: jatkaako huoletonta elelyä uusi tyttö kainalossa, vai kohdatako aviomiehen vastuu ja ”kasvaa aikuiseksi”. Alfred valitsee vastuun, mutta loppukohtaukseen tulee musiikista katkeransuloinen sävy, mikä jättää teoksen lopullisen kannan tulkinnanvaraiseksi. Alistuiko Alfred yhteisön paineen alla onnensa kustannuksella? Aikanaan radikaali, orastava avioeromyönteisyys on nykynäkökulmasta lopun alkua. Syvemmällä tasolla elokuvan tematiikka käsittelee elämän merkityksellisyyttä, ja kysymys: Mitä väliä on avioliitolla? johtaa kysymykseen: Mitä väliä on millään? Vastaus vaikuttaa olevan: Ei mitään, mutta kesä on hienoa aikaa.

Ilmestyessään elokuva asetettiin esityskieltoon, koska se oli ”välinpitämätön ja mitätön”, ja kuvasti ”pikemminkin kapitalistisia kuin sosialistisia arvoja”. Tällä viitattaneen eksistentialistis- hedonistiseen maailmankuvaan, jota Alfred edustaa. Elokuvan kuvaama Berliini oli puolestaan ”synkkä, epäystävällinen, likainen ja heitteillä” – esitelty Prenzlauer Bergin alue kieltämättä näyttäytyy nuhjuisessa valossa. Provosoiva on etenkin kohtaus Gendarmenmarktin torilla, jossa turistibussista laskeutuu ryhmä matkailijoita ihastelemaan nähtävyyksiä. Rakennukset ovat rappiolla, ja niiden portailla vetelehtii toimettomia nuoria miehiä, jotka paistattelevat päivää kissojen tavoin. Turistit ovat ilmeisen huvittuneita, ja sensuroiva taho ilmeisen tuohtunut. Böttcher ei jatkanut fiktiivisten elokuvien tekoa vaan palasi dokumentin pariin.

– Eri lähteiden mukaan Kielo Kiikeri 9.4.2024