PASSING SUMMER (2001)

Mein langsames Leben
Ohjaaja
Angela Schanelec
Henkilöt
Ursina Lardi, Andreas Patton, Anne Tismer
Maa
Saksa
Tekstitys
English subtitles
Kesto
85 min
Teemat
Kopiotieto
35 mm
Ikäraja

Valerie viettää puoli vuotta ”hidasta elämää” Berliinissä väitöskirjaa kirjoittaen ja ihmisiin tutustuen. Kesäisen, syksyä kohti kääntyvän kaupungin puistot, kahvilat ja asunnot toimivat eksistentiaalisen pohdinnan ja kohtaamisten näyttämöinä. Berliinin koulukunnaksi nimetyn elokuvanteon tyylin johtotähden, ohjaaja-käsikirjoittaja Angela Schanelecin ilmaisu on vähäeleisen verkkaista, mutta emotionaalisesti painokasta.

***

Valerien kesänvietto on pitkäveteistä seurattavaa. Päähenkilöä ympäröi epämääräinen joukko ystäviä ja sukulaisia, lapsia ja aikuisia, joita kaikkia vaivaa jokin, josta he eivät aivan saa otetta. Puolen vuoden vaiheet vaikuttavat tapahtuneen yhden loppumattoman päivän kuluessa, joka valuu eteenpäin vähin äänin. Vaikutelmasta huolimatta paljon tapahtuu, hiljaisuus vetää katsojan syvälle henkilöhahmojen mielenmaisemaan, ja näyttää heissä tapahtuvat muutokset hienovaraisin keinoin. Jokainen persoonallisuuden piirre ja tunnetila erottuu kohosteisena teoksen massasta. Tämä johtuu ilmaisun herkkyyden lisäksi tietystä tunnekylmyydestä, joka tuo karvasta välinpitämättömyyttä lämpimän kesän tunnelmiin.

Berliinin koulukunta sai alkunsa DFFB:n (Deutsche Film und Fernsehakademie Berlin) 1990-luvun alussa aloittaneista opiskelijoista. Angela Schanelecin lisäksi tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi käsikirjoittaja-ohjaaja Thomas Arslan sekä Christian Petzold, kansainvälisesti nimekkäin koulukunnan edustaja, joka tunnetaan etenkin lukuisista yhteistöistään näyttelijä Nina Hossin kanssa. Koulukunnan estetiikkaa luonnehtii kiinnostus realistisiin aiheisiin, mutta kuvattuna voimakkaan tyylitellysti, ilman varsinaista juonen vetoa. Staattinen kamera tekee ilmaisusta passiivista aina depressiivisyyteen asti. Valerie kohtaa Thomasin rautatieasemalla, mutta kamera ei vaivaudu seuraamaan häntä kohtaamiseen, vaan jää kuvaamaan asemaa, katsojan kuitenkin kuullessa heidän käymänsä keskustelun.

Verrokkeja löytyy toisten Berliinin koulukunnan jäsenten lisäksi esimerkiksi Ranskasta, ilmeisimpänä Eric Rohmer, jonka syvälliset mutta kepeät kesäelokuvat rakentuvat pitkälti samoista palasista. Kaupunkilaisälyköt viettävät aikaa toistensa kanssa kesäisen melankolian säestyksellä. Rohmerista eroten Mein langsames Leben on pohjimmiltaan synkkä teos, jonka henkilöhahmot piilottavat kärsimyksensä toisiltaan. Rohmerin elokuvien hahmot saattavat olla yhtä lailla synkeitä, mutta teos itsessään säilyttää elämänmyönteisen vivahteen.

Koulukunnan estetiikan pyrkimyksenä on ilmaista katsojalle, millaisessa todellisuudessa elokuvien henkilöhahmot ja heidän tosielämän innoittajansa elävät. Tässä Mein langsames Leben onnistuu. Otokset seuraavat toisiaan kuratoimattomaan sävyyn, dialogia on vaikea kuvitella kirjoitetussa muodossa, teos ei ”sekaannu” kuvaamaansa todellisutueen. Pitkäveteisyys on teoksen ytimessä, sen aihe ja pääasiallinen kiinnostuksen kohde. Sen kautta päästään käsiksi teemoihin, kuten merkityksettömän elämän keskeltä löytyvät ilot ja ihmissuhteiden arvo. Molemmat piirtyvät esille ankaraa tylsyyttä vasten, josta nauttiminen vaatii katsojalta henkistä kanttia.

– Eri lähteiden mukaan Kielo Kiikeri 15.5.2024