BENEDICTION (2021)

Ohjaaja
Terence Davies
Henkilöt
Jack Lowden, Peter Capaldi, Simon Russell Beale, Jeremy Irvine, Kate Phillips, Gemma Jones
Maa
Iso-Britannia/Yhdysvallat
Tekstitys
ei tekstitystä
Kesto
137 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Ensimmäisessä maailmansodassa palvellut runoilija Siegfried Sassoon nousee barrikadeille kotiuduttuaan. Sotilasmitaleista ja seurapiirien hyväksynnästä huolimatta Sassoon vastustaa sodan päätöntä teurastusta. Samanaikaisesti hän yrittää kamppailla homoseksuaalisuutensa kanssa ahdistavan aikakauden puristuksissa tässä James Ivoryn parhaiden töiden rinnalle yltävässä draamassa.

***

Brittiläisen, persoonallisia, omakohtaisia ja maineikkaita töitä (Rakkaat muistot, Päivä painuu mailleen, Of Time and the City) luoneen ohjaajan Terence Daviesin (1945-2023) viimeiseksi täyspitkäksi elokuvaksi jäi Benediction vuodelta 2021. Lopputuloksena on usein vaikeasti katsottava, kompromissittoman tummasävyinen elämäkerta runoilija ja sotilas Siegfried Sassoonista (1886-1967). Kokonaisuus on myös traaginen ja melankolian sävyttämä sekä haavoittunut muotokuva runoudesta ja itseinhosta. Runous olikin yksi Daviesin keskeisistä kiinnostuksen kohteista. Niinpä olikin luontevaa, että runoilija Emily Dickinsonista kertovan Hiljaisen intohimon (2016) jälkeinen ohjaus Benediction oli seuraava kuvaus erään runoilijan elämästä.

Benediction etenee sarjalla elokuvallisia kuvaelmia, joita leimaa tyylitelty teatraalisuus. Kerrontaa hyödynnetään lisäksi taikalyhtynäytelmällä, arkistomateriaalilla ensimmäisestä maailmansodasta sekä synkän kliinisillä valokuvilla. Näkyviin ilmestyy myös Siegfried Sassoonin hahmo, sankari, joka voitti Military Cross- kunniamerkin urhoollisuudestaan ensimmäisessä maailmansodassa. Jo aivan elokuvan alussa Sassoon on menettänyt veljensä, pelastanut joukon miehiä taistelukentällä ja heittänyt sotilasristinsä Mersey-jokeen. Sassoon vastustikin ja kritisoi ankarasti sotaa kirjoittamalla runoutta juoksuhautojen helvetistä. Hän inspiroi ystäväänsä nuorta Wilfred Owenia. Sodan jälkeen taiteilija koki elämää pimennossa sekä pettymyksen ja yksinäisyyden aikoja.

Benediction tuo selkeästi esiin tuskalliset hetket onnettomissa homoseksuaalisissa rakkaussuhteissa sellaisten miesten, kuten Stephen Tennant ja Ivor Novello kanssa. Sassoon hurmaa aristokratian jäsenet sekä brittiläisen kirjallisuuden ja teatterin edustajat. Lisäksi hän tutustuu hauraisiin, omahyväisiin nuoriin ja pienempiin taiteellisiin kykyihin, kunnes joutuu niin ikään epäonnistuneeseen avioliittoon. Jack Lowden tulkitsee nuorempaa Sassoonia Peter Capaldin ollessa vanhempi versio. Mukana on aavemaisen häiritsevä CGI-kohtaus, jossa nuoret kasvot muuttuvat vanhempana vuotenaan haukkamaisen raivokkaaksi Sassooniksi.

Rakenteeltaan Benediction on katuvien huokausten kaltainen. Sen hajanaisia kohtauksia yhdistää kadonneen ajan tuska. Se, mikä ensimmäisellä kokemuksella voi tuntua sekavalta, muuttuu toisella katselukerralla runolliseksi. Benedictionissa Davies kykenee yhdistämään hänen raa’an haavoittuvuutensa säkenöivään älyyn. Vaikka elokuva käsittelee surua, on siinä myös hauskat hetkensä. Benediction on täynnä korkeaan säätyyn syntyneitä dandyjä eli keikareita, jotka nauramisen sijaan nauravat pöyhkeästi, sillä omien tunteiden hallinta on heidän ainoa arvokas valuutta toistensa välillä.

Taustalla kaikessa on sota, joka tuhosi kokonaisen sukupolven. Se vei Sassoonilta mielenrauhan, mutta ei hänen taiteellisia saavutuksiaan. Benediction on elokuva, jolla Davies palaa Lyhytelokuvatrilogian (1976-1983) maailmaan monella tapaa. Noissa kuvauksissa (Children, Madonna and Child, Death and Transfiguration) samoin kuin Benedictionissa läsnä ovat syyllisyyden, häpeän ja itsetarkastelun tasot, joissa uskon ja kauneuden mahdollisuudet ovat kunnioittaen mutta tuskallisesti ilmaistu. Päähenkilön sielu ja elämysmaailma tuodaan Benedictionissa voimakkaasti esiin. Sassoon on läpinäkymätön, vaikeaselkoinen hahmo Daviesin käsittelyssä. Benediction ei ole kokemuksena helppo. Tämä johtuu osittain Sassoonin ja hänen julkisuuden tuttavuuksien kanssa käytyjen keskustelujen luonteesta. Kaiken kaikkiaan Davies on luonut viimeisenä elokuvanaan Benedictionista vaikuttavan teoksen, jossa suru on musertavan ylivoimaista.  

–  Peter Bradshawn (The Guardian) ja David Ehrlichin (IndieWire) mukaan Joona Hautaniemi 7.5.2024