GIRLS IN UNIFORM (1951)

Muchachas de uniforme
Ohjaaja
Alfredo B. Crevenna
Henkilöt
Marga López, Alicia Caro, Rosaura Revueltas
Maa
Meksiko
Tekstitys
English subtitles
Kesto
101 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Lisätieto
Christa Winsloen näytelmästä
Ikäraja

Lesboelokuvan klassikon Mädchen in Uniform (1931) meksikolaismukaelma lisää luokkanäkökulmaa nuoren Manuelan vieraantuneisuuskuvaukseen ja uskaltaa päättää tarinan Christa Winsloen alkuperäisnäytelmän Ritter Nérestan (1930) mukaisesti. Liian kauan kadoksissa ollut versiointi homoseksuaalikirjallisuuden merkkiteoksesta!

     

***

Muchachas de uniforme on Christa Winsloen vuoden 1930 näytelmän Ritter Nérestan (tunnetaan myös nimellä Krankheit der Liebe; tunnetuin nimi Gestern und heute. Schauspiel in drei Akten und zwölf Bildern) ainoa filmatisointi, jossa alkuperäistä loppuratkaisua ei ole muutettu – Manuela kuolee; kun taas molemmissa saksalaisissa filmatisoinneissa (ensimmäinen näistä: Leontine Sagan & Carl Froehlichin mustavalkoinen Mädchen in Uniform vuodelta 1931, toinen: Radványi Gezan samanniminen uusintaversio väreissä vuodelta 1958) hänen itsemurhayrityksensä epäonnistuu. Useimmat Muchachas de uniformen sekä meksikolaiset että muunmaalaiset kommentaattorit tuntevat ainoastaan saksalaiset filmatisoinnit alkuperäisen kirjallisen lähteen sijaan (vaikka Ritter Nérestania ei tiettävästi ole käännetty espanjaksi, Winsloen vuoden 1933 romaaniversio teoksesta, Däs Mädchen Manuela. Der Roman von: Mädchen in Uniform, jonka hän kirjoitti eräänlaisena protestina Saganin & Froehlichin tarinaan tekemiä muokkauksia vastaan, oli kuitenkin saatavilla espanjaksi ja useille muille kielille käännettynä vuodesta 1934 eteenpäin…). Siispä onkin ymmärrettävää, että ihmiset luulevat loppuratkaisun olevan paikallisen sensuurin asettamien, todellisten tai kuviteltujen, vaatimusten muovaama – eikä osoitus lähdetekstille uskollisuudesta. Vai voiko kyse olla molemmasta – ja kenties muustakin?

Saksankielinen trio tuotannon takana, Frankfurt/Main-syntyinen ohjaaja Alfred(o) Bolongaro-Crevenna, Wienissä syntynyt käsikirjoittaja Ego Eis ja berliiniläislähtöinen tuottaja Rudi Loewenthal (joka tunnettiin Meksikossa nimellä Rodolfo Lowenthal), varmasti tunsivat alkuperäistekstin, ja ymmärsivät loppuratkaisun kieroutuneisuuden jos teos sijoitettaisiin eri aikakauden katoliseen Meksikoon Vilhelm II:n alaisen protestanttisen Saksan sijasta. Elokuva noudattaa aikansa melodramaattisia konventioita jopa roolituksessaan, kuten Marga Lópezin (opettaja Lucila) tapauksessa, jonka säteilevä äitiys oli paikallisten elokuvalehtien ykköspuheenaihe aikanaan ja synkassa hänen menestyksekkäimpien uusimpien roolien kanssa.

Muchachas de uniforme ei ole samankaltainen lesboelokuvan klassikko kuin ensimmäinen Mädchen in Uniform -filmatisointi – mutta on huomioitava, että puolet yleisöstä tulkitsivat Winsloen näytelmän ilmestyessään pohjimmiltaan antiautoritäärisenä, ja puolet vetoomuksena suvaitsevaisuudelle seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Muchachas de uniforme saattaa olla jotain aivan muuta: patriarkaatin vastainen cri de cœur. Toinen huomionarvoinen muutos alkuperäistekstiin: Manuela (roolissa puolalais-brasilialainen Irasema Dilián) ei ole aatelissukua kuten Winsloen teksteissä vaan eurooppalainen maahanmuuttaja proletariaattisuvusta – hänen ulkopuolisuuteensa yläluokkaisessa luostarikoulussa löytyy siten toinen ulottuvuus. Kenties hänellä ei ole mitään eksplisiittisiä lesbohaluja; ehkä hänen rakkaus opettaja Lucilaa kohtaan on ennemminkin hengellistä – ja sanattomat viitteet lesbouteen ovat vain pyrkimys syventää hänen vieraantuneisuutta koulun muista tytöistä? Muita lesboluentaa tukevia teemoja löytyy elokuvan espanjankielisen dialogin sanavalinnoista ja pahishahmo María Teresasta, jolle ei löydy vastinetta Winsloen tekstistä vaan on sen sijaan viittaus amerikkalaisen näytelmäkirjailija Lillian Hellmanin The Children’s Hour (1934) -teoksen pahaan Maryyn.

Kiehtovinta on kuitenkin loppuratkaisu, joka juonellisella tasolla vihjaa katoliseen käsitykseen kuolemasta anteeksiantavana voimana, mutta taas toisaalta ekspressionistinen kuvatyyli tuo tähän goottilaisen auran. Aavemaisen anonyymi pappihahmo, jonka kasvoton hahmo mukautuu ristiinnaulitun Jeesuksen ilmeisiin kuvastaa papiston patriarkaatin voiman laskeutumista Manuelan ylle. Tunne on varmaankin ajateltu vapauttavaksi, mutta se näyttäytyy lähinnä pelottavana. Ehkä tällä kaikella ei ole mitään kaikupohjaa aikalaisyleisöjen reaktioihin, mutta toisaalta sen keinotekoinen ja ajoittain abstraktin ekspressionistiset lavasteet suosivat luentaa joka ei käy järkeen ajan logiikan kanssa…

– Olaf Möller 9.4.2024