THE BLACK PIT OF DR. M (1959)

Misterios de ultratumba
Ohjaaja
Fernando Méndez
Henkilöt
Rafael Bertrand, Mapita Cortés, Gastón Santos
Maa
Meksiko
Tekstitys
English subtitles
Kesto
82 min
Teemat
Kopiotieto
DCP
Ikäraja

Kaksi tiedemiestä, tohtorit Aldama ja Mazali, tekivät aikoinaan sopimuksen; se kumpi kuolee ensin, palaa toisen luo kertomaan tuonpuoleisesta. Lähdön koitettua Aldama pitää kiinni lupauksestaan… Syvällinen tutkielma kohtalosta ja kadotuksesta on Mexican Gothic -tyylilajin elokuvahelmiä.

     

***

Mainitsimme jo The Soft One -elokuvan esitetekstissä ohjaaja Fernando Méndezin mitä suurimman merkityksen meksikolaisen kauhuelokuvan mullistuksessa 1950-luvun lopulla: hän vakiinnutti elokuvillaan El vampiro (1957), Ladrón de cadáveres (1957), El ataúd del vampiro (1958) ja Misterios de ultratumba (1958) goottilaisen tyylin, jota hyödynsi ja kehitti kollegoineen seuraavien vuosikymmenten ajan.

Kauhulla oli meksikolaisessa elokuvassa jo olemassa kunniakkaat perinteet muun muassa Juan Bustillo Oron ainutlaatuisen pulp-ekspressionistisen kokeilun Dos monjes (1934) ja Ramón Peónin folk horror -perusteoksen – ennen kuin koko termiä oli edes keksitty – La llorona (1933) myötä. La lloronan tarinaa on sittemmin säännöllisesti toistettu ja uudelleen kehitelty muiden genrerakenteiden sisällä, mm. Méndezin werternissä El grito de la Muerte (1959) ja Miguel Melitón Delgadon luchador-filmissä La venganza de la Llorona (1974). Kuitenkin vasta 1950-luvulla, samanaikaisesti vastaavanlaisen Englannissa ja Italiassa tapahtuneen kehityksen kanssa mutta täysin omilla ehdoillaan ja tyylillään, nähtiin Meksikossa varsinainen kauhun uuden aallon tsunami kaikessa voimassaan ja vimmassaan.

Misterios de ultratumba tarjoaa täydellisen esimerkin yhdestä Meksikossa erityisen rakastetusta tarinanrakennuskaavasta: kohtalon koneesta. Kirous tai epäpyhä haaste saa liikkeelle ikiaikaisen mekanismin, jonka kehittymistä elokuva seuraa. Tässä tapauksessa kyse on herrasmiessopimuksesta kahden tiedemiehen välillä: Se ken sattuu kuolemaan ensimmäisenä palatkoon elävien maailmaan kertomaan toiselle tuonpuoleisesta. Kuten elokuvasta opimme: Älä yritä saada tietoosi jotain, mitä sinun ei kuuluisi tietää… Ja mikä tärkeintä: Ihmiset eivät voi koskaan ennustaa, kuinka tuonpuoleisen voimat tulevat heidän toiveitaan ja suunnitelmiaan tulkitsemaan… Sekä tässä että myöhemmissä samaa tarinarakennetta käyttävissä elokuvissa (kuten Chano Uruetan El espejo de la bruja, 1962) luodaan ensin jännitystä ja sitten kauhua seuraamalla tiukasti kohtalon koneen tikitystä – elokuvan katsominen on kuin tuijottaisi kellokoneiston tasaista liikettä kohti vääjäämätöntä loppua, jossa kaikki saavuttaa päätepisteensä.

Misterios de ultratumba lisää tapahtumiin kiehtovan ulottuvuuden sivujuonella, joka käsittelee henkisesti erilaisille tehtäviä kammottavia kokeita. Tämä ei ainoastaan kietoudu kohtalon koneen kiertymiseen vaan toimii myös maallisena peilinä tuonpuoleisen laeille. Tiedemies, joka haastaa maanpäällisen elämän lait – joskus silkkaa hulluuttaan, joskus pelkkää ajattelemattomuuttaan – on meksikolaisessa kauhussa merkittävämpi ja useammin nähty hahmo kuin brittiläisissä ja italialaisissa vastineissa – mahdollisesti korostamassa uskon ja hyväksynnän sekä tiedon ja tutkimuksen piirien välillä olevaa skismaa. Kyse on yhdestä kaikkein keskeisimmistä katolisista käsityksistä: On olemassa ihmisen ymmärryksen ylittäviä asioita, jotka on vain hyväksyttävä.

– Olaf Möller 18.4.2024