RAMEAU’S NEPHEW’ BY DIDEROT (THANX TO DENNIS YOUNG) BY WILMA SCHOEN (1974)

Ohjaaja
Michael Snow
Maa
Kanada
Kesto
270 min + kaksi väliaikaa
Teemat
Kopiotieto
16 mm
Ikäraja

Kameran liikettä tutkivan kauden jälkeen Snow kiinnitti huomionsa kuvan ja äänen väliseen suhteeseen. Kunnianhimoinen ja poikkitaiteellinen yli nelituntinen opus on filosofinen kommentaari äänen roolista elokuvassa. Valistusajan filosofi Denis Diderot’n teoksesta nimensä lainaava on älyllisesti stimuloiva abstrakti komedia audiovisuaalisen teorian muodossa.

***

Torontolainen Michael Snow (1928–2023) teki uraa laajamittaisesti eri taiteen aloilla. Hänet muistetaan työskentelystään maalaustaiteen, kuvanveiston, musiikin ja installaatioiden parissa. Tunnetuimman kädenjälkensä hän jätti kuitenkin kokeellisen elokuvan historiaan. Muutettuaan 1960-luvulla New Yorkiin Snow innoittui Jonas Mekasin Film-Makers’ Cooperativen ja Anthology Film Archivesin järjestämistä kokeellisen elokuvan näytöksistä. Film-Makers’ Cooperativen ja Anthology Film Archivesin näytökset ja tilaisuudet toimivat eräänlaisina kohtaamispaikkoina uudelle avantgarde-elokuvan sukupolvelle, ja Film-Makers’ Cooperativen toiminnassa oli mukana alan uranuurtajia kuten Stan Brakhage, Shirley Clarke, Jack Smith ja Andy Warhol.

Vuonna 1967 Snow ohjasi kenties tunnetuimman teoksensa, avantgarde-elokuvan merkkipaalun Wavelength, jota on kutsuttu kokeellisen elokuvan Kansakunnan synnyksi (The Birth of a Nation, D. W. Griffith, 1915). Wavelength koostuu kolmen vartin mittaisesta hitaasta zoom-otoksesta huoneen halki. Yleisestä käsityksestä huolimatta elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu yhdellä otolla, vaan se koostuu useista ”naamioiduista” lyhyistä otoksista. Ennen Wavelengthiä Snow oli ohjannut lyhyen animaation A to Z vuonna 1956 ja lyhytelokuvan Short Shave (1965), jota hän piti huonoimpana työnään. Näiden jälkeen seurasi sarja lyhytelokuvia ja pitkän elokuvan debyyttinsä Snow teki elokuvalla La région centrale vuonna 1971. Elokuva oli kolmituntinen kunnianhimoinen kokeilu, joka kuvattiin ohjelmoidulla robottikameralla vuorenhuipulla Kanadassa. Etenkin näillä varhaistöillään Snow tuli tunnetuksi ns. ”hitaan elokuvan” pioneerina, kuten Kari Yli-Annala luonnehtii: ”Warhol ja Snow mainitaan joskus Andrei Tarkovskin ja Chantal Akermanin kanssa niinä 1960- ja 1970-luvuilla toimineina elokuvaohjaajina, jotka ovat käyttäneet pitkää otosta ja ajallista kestoa niin, että se on laajentanut käsitystä elokuvan ilmaisusta, havaitsemista ja kokemuksesta. Deleuzea seuraten voimme todeta, että pitkässä otoksessa lakkaamme odottamasta sitä, mitä seuraavassa kuvassa on, ja ennemminkin seuraamme, mitä kulloisessakin kuvassa tapahtuu.”

Snown seuraavasta pitkästä elokuvasta ’Rameau’s Nephew’ by Diderot (Thanx to Dennis Young) by Wilma Schoen vuodelta 1974 tuli hänen tuotantonsa pisin reilun neljän tunnin kestollaan. Elokuvan kolme vuotta kestänyt tekoprosessi oli ohjaajan mukaan erittäin työläs, ja Snow piti sen jälkeen sapattivapaata kuusi vuotta elokuvanteosta. Siinä missä Snown varhaistuotantoa voi luonnehtia tutkielmiksi kameran liikkeen mahdollisuuksista ja rajoitteista, joissa ajan ja tilan merkitys korostuu, Rameau’s Nephew… keskittyy näiden sijasta äänen rooliin elokuvassa. Snow on itse luonnehtinut Rameau’s Nephew’tä hänen ensimmäiseksi äänielokuvakseen ja musikaalikomediaksi.

Rameau’s Nephew koostuu 25 eri jaksosta, joilla ei ole minkäänlaista narratiivista yhteyttä. Jaksojen pituudet vaihtelevat, lyhyin näistä on 4 minuuttia ja pisin lähes tunnin mittainen. Elokuva tutkii liikkuvan kuvan erilaisia audiovisuaalisia suhteita, äänen ja kuvan yhteyttä muun muassa synkronisoinnin ja diegeettisyyden näkökulmasta. Kohtauksissa henkilöhahmot saattavat poistua kuvasta ja heidät korvataan toisilla, vaikka ääniraita pysyy samana ja alkuperäinen keskustelu jatkuu. Toisissa kohtauksissa äänet on korvattu kuvaan kuulumattomilla tehosteilla; särkyvän astian ääni vaihtuu ukkosen jyrinään, ja sirpaleita siivotessa kuuluu vasaran pauketta, tupakan tuhkaa karistaessa kuuluu veden loisketta, jne. Erilaisia lingvistiikan käsitteitä, filologiaa ja semiotiikkaa sivutaan myös Rameau’s Nephew’ssä. Snow on esimerkiksi kätkenyt elokuvan otsikkoon anagrammin nimestään (Wilma Schoen) ja luetut alkukrediitit ovat myös niitä täynnä: ”Nice Slow Ham, Seminal Chow, Show Me a Ling, Lemon Coca Wish…” Eräässä jaksossa esiintyjät opettelevat lukemaan vuorosanojaan takaperin.

Elokuvan loppupuolella nähtävä aito seksikohtaus asetti haasteita sensuuriviranomaisten kanssa, ja Ontarion sensuurilautakunta kielsi elokuvan kokonaan. Snow kommentoi teoksen aiheuttamaa kohua myöhemmässä elokuvassaan So Is This (1982), jossa hän lisäsi erääseen kohtaukseen välähdyksiä kirosanoista eräänlaisina alitajuisina viesteinä.

– Kari Yli-Annalan (”Kivi ja ruoho – Michael Snow’n elokuvista”, Filmihullu 1/10) ja muiden lähteiden mukaan Pekka Pihkoluoma 24.5.2024