TOM & JERRY 1: OSCAR-PALKITUT (1941-1954)

Tom & Jerry 1: Oscar-palkitut
Ohjaaja
William Hanna, Joseph Barbera
Maa
Yhdysvallat
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
85 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
Näytöksen alustaa KAVIn arkistonhoitaja Petteri Kalliomäki
Ikäraja

Vuosina 1943–53 Tom & Jerry -piirretyt voittivat yhteensä seitsemän parhaan lyhytanimaation Oscar-palkintoa. KAVIn arkistoista löytyy kaikkiaan kuusi voittajafilmiä, ynnä sekalainen setti muita ehdolla olleita elokuvia.

Näytöksen lyhytelokuvat: Puss Gets the Boot (1941), The Yankee Doodle Mouse (1943), Mouse Trouble (1944), Quiet Please! (1945), The Cat Concerto (1946), Dr. Jekyll and Mr. Mouse (1947), The Little Orphan (1948), Jerry’s Cousin (1950), Johann Mouse (1952), Touché, Pussy Cat! (1954).

***

PUSS GETS THE BOOT / KISSA SAA KENKÄÄ (1940)

William Hanna (1910–2001) ja Joseph Barbera (1911–2006) olivat aloittaneet MGM:n animaatiostudiolla muutaman viikon välein vuonna 1937. Miehet työskentelivät vastakkaisissa pöydissä ja havaitsivat nopeasti välillään kipinöineen luovan kemian. Kun Hannan ohjauksessa tuotettu lyhytaikainen, The Katzenjammer Kids -sarjakuvaan perustunut Captain and the Kids -lyhytkuvasarja (1938–39) haudattiin, miehet alkoivat suunnitella yhteistä sarjaa. Animaatio-osaston legendaarinen tuottajahahmo Fred Quimby piti ajatusta kissan ja hiiren ympärille rakennetusta piirretystä äärimmäisen kuluneena, mutta suostui tuottamaan yhden elokuvan kokeeksi. Puss Gets the Boot löi tuoreudellaan ja kekseliäisyydellään kaikki ällikällä, ansaiten välittömän Oscar-ehdokkuuden lyhyiden animaatioiden sarjassa – häviten ainoastaan Quimbyn toiselle tuotannolle, Rudolf Isingin ohjaamalle The Milky Waylle (1930-luvulla kategorian voittoelokuvat olivat tulleet yksinomaan Disneyn tallista, mutta 1940-luvusta muodostui MGM:n valtakautta: Quimbyn tuotannot voittivat tuolloin kaikkiaan kuusi pystiä, joista viisi lankesi Tomin ja Jerryn seikkailuille)

Päähenkilöistä Jerry on suunnilleen oman itsensä näköinen heti tästä alkupisteestä lähtien, mutta Tom on vielä kotoisan luonnoksen asteella – ilman hahmolle myöhemmin lisättyjä, sekä sympatiaa että demonisuutta kasvattaneita jättikorvia ja pahuuksia allaan hautoneita, pitkiä mustia kulmakarvoja. Tomia kutsutaan vielä ”Jasperiksi” – duon vakiintuneet nimet viittaavat Pierce Eganin vuonna 1821 julkaistuun romaaniin Life in London, ja ne otettiin käyttöön Hannan ja Barberan myöhemmin järjestämän, studionsisäisen ehdotuskilpailun tuloksena. Sarjan vakiohahmoista Puss Gets the Boot esittelee myös ainoastaan vyötäröstä alaspäin nähtävän Mammy Two-Shoesin, jonka ääninäyttelijänä toimi Lillian Roth – muistettu ennen kaikkia Ihmeellinen on elämä -jouluklassikon loppuhuipennuksen leiskautuksesta ”Olen säästänyt rahaa erotakseni miehestäni!” NAACP:n hampaisiin stereotyyppisenä joutunut, mustalla piikahuumorilla flirttaileva piirrelmä esiteltiin sittemmin Tomin ja Jerryn talon omistajana, mutta vedettiin vastalauseiden takia sarjasta vuonna 1953.

Toisin kuin Warnerin myöhemmin syntyneissä hahmoissa (Tipi ja Sylvesteri, Maantiekiitäjä ja Kojootti jne.) Tom ja Jerry -sarjassa on Puss Gets the Boot -elokuvan alkumetreiltä lähtien selvää, ettei kyse ole suoraviivaisesta saalistajan ja saalistettavan, syöjän ja syötävän välisestä suhteesta. Tom on aito, sadistinen kotikissa, joka yksinkertaisesti nauttii takaa-ajettavansa kiusaamisesta ja saa tältä – yleisön riemuksi – moninkertaisesti takaisin. Tulevat vuodet toivat kuvioon ajoittaisia sävy- ja painotuseroja, mutta kokonaisuuden kivijalka lepää juuri tässä: hiiren syöminen ei ole kissan päämäärä (vaikka sekin välkkyy silloin tällöin mahdollisuutena). Animaatiosarjojen peruseetokset heijastavat valmistamoidensa mentaliteetteja: konservatiivinen MGM räjäytti koko väkivaltaisen mielikuvituksensa esiin tohvelinlämpöisessä, keskiluokkaisessa todellisuudessa, siinä missä vasemmistolainen Warner operoi mieluummin hengenvaarallisissa, sekä luonnon että luokkataistelun alituista sotatilaa symboloineissa olosuhteissa.

THE YANKEE DOODLE MOUSE / TOMIN TAISTELU (1943)

Sarjan yhdestoista piirretty ja kaksikon kolmas Oscar-ehdokkuus toivat ensimmäisen voiton kotiin: seuraavien kymmenen vuoden ajan Tom & Jerry olivat ehdolla lyhyiden animaatioiden kategoriassa joka vuosi, voittaen palkinnoista puolet. Nimestä The Yankee Doodle Mouse voisi erehtyä luulemaan, että kyse on jonkinlaisesta sotapropagandatuotteesta (kuten oli ollut laita edellisenä vuonna voittaneessa Aku Ankka -piirretyssä Der Fuehrer’s Face). Hannan ja Barberan luomus on kuitenkin kaikkea muuta: juhlavan militantti karnevaali ajankohtaisaiheiden kustannuksella, vakoojahysteriasta pommisuojiin. Loppupamauksessa tehdään suorastaan rienaava tervehdys Yhdysvaltain tähtilipulle, minkä jälkeen ”luutnantti Jerry” raportoi esikunnalle: ”Send us more cats!” – viittaus Waken taistelun sankarin, komentajakapteeni Cunninghamin kuuluisaan lauseeseen ”Send us more Japs!”

MOUSE TROUBLE / KIRJAVIISAUTTA (1944)

Tom & Jerry -universumin millimetrintarkimmassa täysosumassa Tom soveltaa luku luvulta postimyynnistä tilaamaansa opusta ”Kuinka hiiri pyydystetään” – kohdaten ilmestyskirjamaisessa lopussa täsmällisimmän elokuvallisen ikuistuksen sille, mitä merkitsee sitkeä hikka. Muistettavan Mae West -lelun äänenä kuullaan radiopersoona Sara Berneriä, joka seuraavana vuonna luki Jerry-hiiren repliikit hahmon ainoassa varsinaisessa puheroolissa elokuvassa Ankkurit ylös!

QUIET PLEASE! / HIIRENHILJAA (1945)

Tom & Jerry -sarjan merkittävimmät sivuhahmot olivat vaippapöksyinen, siniharmaa pikkuhiiri Tuffy / Nibbles, edellä mainittu Mammy Two Shoes, kujakolli Butch, Tomin vaaleaturkkisten lemmenunelmien kohde Toodles Galore – ynnä bulldog, johon yleensä viitataan nimellä ”Spike”. Spike oli nähty ensimmäisen kerran vuoden 1942 piirretyssä Dog Trouble, jossa tämä oli sekä Tomin että Jerryn vihollinen. Myöhemmin hurtta oli yleensä Jerryn puolella – joskus tiedostamattaan, niin kuin vuoden 1945 kolmannessa perättäisessä Tom & Jerry -lyhytpiirrettyvoittajassa Quiet Please!

THE CAT CONCERTO / KISSAKONSERTTI (1946)

Täysin sanaton, päätähtikaksikolle ominaisen omakotitalomiljöön ulkopuolelle sijoittuva konserttisalifarssi kohottaa Franz Lisztin Unkarilaisen rapsodian uusiin korkeuksiin. Elokuva kytkeytyy 1940-luvun suureen perinteeseen, jossa klassinen musiikki kävi Hollywoodin kautta viimeistä taistoa populaarina viihdemuotona jazzia, swingiä ynnä muita uusimman ajan tulokkaita vastaan. Warnerin kateellinen animaatioduunari Friz Freleng on vihjannut, että Hanna ja Barbera olisivat varastaneet idean hänen ohjaamastaan vuoden 1940 rakennustyömaamusisoinnista Rhapsody in Rivets – sangen erilaisesta piirretystä mestarityöstä, joka toki sekin jammaa Lisztin sävelten tahtiin.

DR. JEKYLL AND MR. MOUSE / TRI JEKYLL JA MR. HIIRI (1947)

Neljän peräkkäisen voiton jälkeen Tom ja Jerry tipahtivat Oscar-putkesta tällä Robert Louis Stevenson -mukaelmalla, jossa Tomin kellarissa kokkaama myrkkykeitos antaa hänen hiirivastustajalleen ylimaalliset voimat. Voitto meni ensimmäiselle Tipin ja Sylvesterin yhteiselle elokuvalle Tweetie Pie, jonka ohjasi Hannaa ja Barberaa plagioinnista syyttänyt Freleng. Warnerin animaattorit ovat puolestaan kiistäneet, että heidän luomuksensa viittaisivat millään tasolla Tomiin ja Jerryyn – siitäkin huolimatta, että Sylvesterin nimi oli Tweetie Piessa vielä Thomas…

THE LITTLE ORPHAN / HYVÄ TEKO (1948)

Tom & Jerry -sarjan kolmanneksi tärkein ja kaikkein muuntautumiskykyisin hahmo, vaippapöksyinen Nibbles eli Tuffy esiteltiin vuoden 1946 elokuvassa The Milky Waif. The Little Orphan on Nibblesin toinen esiintyminen. Kyseessä on The Yankee Doodle Mousen kaltainen vinoilu perusamerikkalaiselle kuvastolle, joka kohoaa kiitospäiväklišeiden keskeltä hurjaksi sotahistorialliseksi allegoriaksi ja pikakelaukseksi, intiaanisodista V2-ohjuksiin.

JERRY’S COUSIN (1950)

Jerryn muskeliserkku ja Tomin avukseen hälyttämät gangsterikissat tuulettavat pääkaksikon keskiluokkaista idylliä kulmikkaalla varjoisten kujien meiningillä.

JOHANN MOUSE / JOHANN HIIRI (1952)

Tomin ja Jerryn viimeiset Oscar-voitot menivät laveille kulttuurihistoriallisille parodioille The Two Mouseketeers ja Johann Mouse. Varsinkin jälkimmäinen paisui poikkeuksellisen mittavaksi lyhytanimaatiotuotannoksi huolellisine vesiväritaustoineen ja puolalaisen konserttipianisti Jakob Gimpelin laatimine Strauss-sovituksineen.

TOUCHÉ, PUSSY CAT! / TÄYSOSUMA, KISSIMIRRI! (1954)

Vuoden 1951 Oscar-voittaja The Two Mouseketeers oli saanut kritiikiltä humoristisia moitteita ainoastaan siitä, että ”oli liian lyhyt”. Jerryn ja Nibblesin Dumas-seikkailuja jatkettiintkin sittemmin kolmessa muussa elokuvassa, joista ensimmäinen, Touché Pussy Cat, jäi Tomin ja Jerryn viimeiseksi Oscar-ehdokkaaksi. Kuvakokona jatko-osissa oli historiallisiin spektaakkeleihin paremmin sopinut, vasta edellisenä vuonna esitelty CinemaScope, jota Hanna ja Barbera yrittivät laajemminkin soveltaa täkynä vuonna 1957 suljetun MGM:n piirrososaston viimeisessä vaiheessa.

– Petteri Kalliomäki 24.3.2024