JURI NORSTEININ ANIMAATIOITA (1969-1979)

Ohjaaja
Ivan Ivanov-Vano, Juri Norstein
Maa
Neuvostoliitto
Tekstitys
suom. tekstit
Kesto
68 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 35 mm
Lisätieto
sis. elokuvat Vuodenajat (Vremena goda, 1969, 9 min), Kerzhenetzin taistelu (Setsha pri Kerzentse, 1971, 10 min), Siili sumussa (Jozhik v tumane, 1975, 10 min), Haikara ja kurki (Tsaplja i zhuravi, 1974, 10 min), Satujen satu (Skazka skazok, 1979, 29 min)

Juri Norstein on maailman maineikkaimpia animaatioelokuvan tekijöitä; hänen tuotannossaan elävät kuvataiteiden, kirjallisuuden ja kansanperinteen vaikutteet. Viiden elokuvan kattauksen huipentaa Satujen satu (1979), muistin, sukupolvien ja ikuisuuden teemoista rakentuva elokuvaruno, joka on nimetty maailman parhaaksi animaatioksi.

***

Juri Norstein syntyi Andrejevkassa 1941. Vuosina 1961-1968 hän pääsi Fjodor Hitrukin ja Ivan Ivanov-Vanon työtoveriksi Moskovan animaatiostudiolle Sojuzmultfilmille. Vuodesta 1973 hänen työtoverinaan on ollut hänen vaimonsa Francesca Jarbusova. Norstein on leikeanimaation perfektionisti, joka yhdistää teknisen virtuositeetin ja säteilevän piirrostyylin syvälliseen runollisuuteen ja musikaalisuuteen. Satujen satu valittiin Los Angelesin animaatio-olympialaisissa 1984 kaikkien aikojen animaatioelokuvaksi

Vremeni goda/Vuodenajat /Seasons

Tsaikovskin pianokappaleeseen pohjaava lyhyt nukkeanimaatio vuodenajoista.

Setsha pri Kerzhentse/Kerzhenetsin taistelu

Tekijät – mestari Ivanov-Vano ja oppilas Norstein – käyttävät keskiaikaisia freskoja, ikoneja ja miniatyyrejä kuvatakseen tataarihyökkäystä ja venäläissotilaiden vastarintaa Kerzhenetsin muureilla. Tyyli ja kuvamaailma on Eisensteinin veroista. Pääteema on omaksuttu Rimski-Korsakovin kautta, mutta vanhaa legendaa ovat venäläisessä kulttuurissa käyttäneet muutkin, kuten Sergei Jesenin.

Tsaplja i zhuravl/Haikara ja kurki

Vaikka kansansatuun perustuikin, Haikara ja kurki ei ollut lastenelokuva. Juoni kertoo tshehovilaisen tapahtumakulun kosinnasta, torjunnasta ja kiusanteosta. Valoisan pinnan, romanttisen miljöön ja piirrosten sulouden takana piilee tarina yksinäisyydestä, kommunikaation katkeamisesta, julkilausumattomista toiveista ja parantumattomasta itsekkyydestä.

Jozhik v tumane/Siili sumussa

Lähes juoneton elokuva tarjosi Norsteinille tilaisuuden osoittaa taitonsa visionäärinä ja miljöiden luojana. ”Eräänä yönä siili meni tapaamaan karhunpentua, juomaan teetä ja laskemaan tähtiä. Oikeanpuoleiset tähdet kuuluivat siilille, vasemmanpuoleiset karhulle… ”. Sumu yllättää siilin, ja sen hämärästä ilmestyy eläimiä, lehtiä, etana, pöllö, puu, joki ja valkoinen hevonen, jotka painuvat pienen matkustavaisen mielikuvitukseen. Ohuesta juonesta Norstein luo runon unen ja todellisuuden suhteesta. Monitasokameran käyttö on mestarillista.

Skazka skazok/Satujen satu

Mielikuviin perustuva fantasia kytkee toisiinsa muistoja lapsuudesta ja sodasta, Pushkinin piirroksia, Picasso-viittauksia, tangon esikaupungissa, Bachin Wohltemperiertes Klavierin ja Mozartin Konserton n:o 5 f-mollissa. ”Nuku, nuku, tai harmaa sudenpentu vie sinut metsään… ” sanotaan tunnetussa venäläisessä kehtolaulussa. Elokuvaa pitää koossa täytettyä eläintä muistuttava sudenpentu, joka ilmentää lapsuuden onnea, kaipuuta menneisyyteen ja tunteen totuutta. Unohtumattomiin jaksoihin kuuluu sota-aikainen tanssisali, josta miehet lähtevät yksi kerrallaan rintamalle, kunnes vain naiset jäävät jäljelle; lumen peittämä puutarha, jossa on lapsi, omenia ja variksia; sudenpentu joka varastaa vauvan luullen sitä paperipalloksi ja yrittää sitten tuudittaa itkevän lapsen uneen. Tarkovskin Peiliä muistuttava animaatio on eleginen tulkinta ihmissielusta, tutkimusretki sukupolvensa emotionaalisiin ja spirituaalisiin juuriin.

– Giannalberto Bendazzin (Cartoons: One Hundred Years of Cinema Animation, 1994) ym. lähteiden  mukaan AA 20.3.1999