Karoliina Gröndahlin dokumenttielokuva tarkastelee synnytyskokemuksia, jotka voivat olla traumaattisia, tuskallisia tai täynnä riemua. Syntymällä voi olla runsaasti henkilökohtaisia, yhteiskunnallisia ja myyttisiä tasoja, joita harvemmin käsitellään, vaikka kokemukset ovat sekä yleisiä että käänteentekeviä. Näkökulma on kätilöiden ja doulien eli synnytystukihenkilöiden, jotka ovat nähneet yllin kyllin erilaisia tapauksia.

***

Nainen kelluu alastomana vedessä. Keskellä luontoa, kahden elementin ja tilan välissä, kuulemme hänen reflektoivan ajatuksiaan: ”Synnytyskokemus vaikuttaa koko loppuelämään. Se on se hetki, jossa sulta voidaan viedä sun voima tai sä voit saada sun oman voiman ja löytää sen.”

Karoliina Gröndahlin omaperäisessä dokumentissa Kivun ja ilon työ (2024) myyttinen kohtaa fyysisen ja liha metaforan, ja yksilölliset kokemukset limittyvät luontevasti yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Elokuva purkaakin ansiokkaasti synnytykseen liittyviä stereotypioita, tabuja rikkoen ja niitä sanoittaen. Ohjaajan näkökulma aiheeseen on harvinaisen empaattinen ja suora. Äitien riemu ja tuska ovat läsnä, välillä yhtä aikaa, ja erilaisille tunteille ja kokemuksille annetaan tilaa.

Gröndahl on valinnut dokumentin päähenkilöiksi kaksi synnytyksen ammattilaista, kätilönä työskentelevän Kirsin ja doulana toimivan Anna-Riitan. Kummankin lähestymistapoja yhdistää luottamuksen rakentaminen synnyttäjien kanssa ja tätä prosessia saadaan dokumentissa myös seurata.

Helsingin Sanomien elokuvakriitikko Maija Alander kiitteli elokuvaa sen intiimistä ja rehellisestä kerronnasta: ”Parhaimmillaan dokumentti on silloin, kun sen kerronta nojaa pienissä yksityisissä tiloissa hengittäviin äiteihin, isiin, douliin ja kätilöihin, ystäviin ja sisaruksiin. Kamera pääsee niin lähelle kipua, helpotusta, nautintoa, epätoivoa ja odotusta, että puhetta ei tarvita. Syntymän vaiheiden arkisuus ja ihmeellisyys saavat tuntua yhtä aikaa.”

Eri lähteistä VH 5.4.2025