Kesä Nauvossa näyttää sekä parhaita että pahimpia puoliaan ihmissuhteita pyörittävässä humoristisessa draamassa. Yötön yö, rakkaudet ja pettymykset kuvataan monen eri henkilön näkökulmasta. Kesä huipentuu saaristolaisjuhlaan, jonka jälkeen asiat eivät ole entisellään. Komedia ja tragedia kohtaavat.

***

Ulla Heikkilä kuvasi kiitetyssä esikoiselokuvassaan Eden (2020) raikkaasti monelle suomalaiselle tuttua kokemusta: rippileiriä. Nuorista lahjakkuuksista koostuva ensemble-näyttelijäkaarti tavoitti nuoruuden herkkyyden ja raisuuden hurmaavalla tavalla. Uudessa elokuvassaan Elämä on juhla (2025) Heikkilä tarttuu toiseen lähes pyhään suomalaiseen rituaaliin, juhannukseen. Tapahtumat sijoittuvat Nauvon saaristolaisidylliin, jossa petetään, rakastutaan ja haikaillaan niin menneeseen kuin tulevaankin.

Keskikesä on kauneimmillaan, mutta Eerolan perheessä onni rakoilee. Taakse on jäänyt konkurssiin päättynyt ravintola, ja sen varjoissa kamppailevat itsetunto-ongelmainen isä (Jani Volanen), salasuhteen aloittanut äiti (Pirjo Lonka) sekä kyyninen teinitytär (Aamu Milonoff). Naapurissa asuva entinen Idols-tähti (Jussi Vatanen) kipuilee menetettyä kuuluisuuttaan ja saa vieraakseen etäiseksi jääneen, uteliaan ja maailmalle avoimen poikansa (Bruno Baer). Juhannusviikon aikana heistä jokainen joutuu kohtaamaan elämän sellaisena kuin se on – kudelmana pettymyksiä ja onnea.

Kulttuuritoimituksen elokuvakriitikko Antti Selkokari ylisti ohjaaja Ulla Heikkilän henkilökuvausta: ”Elokuvassa miellyttää tekijän varma ote työryhmästään ja ymmärrys luomiensa ihmisten inhimillisyydestä”, Selkokari kirjoittaa. ”Naishahmoista hallitsevin on Pirjo Longan esittämä Hannele, koska hänessä tulee esiin se vastaansanomaton läsnäolo, joka Longalla on. Hänellä, jos kenellä, on kyky ottaa valkokangas haltuunsa. Mitään kovin erityistä hän ei tee, ja siinä se juuri onkin.”

– Eri lähteiden mukaan V.H.