Maagisen ajattomilla elokuvillaan italialaisen elokuvaperinteen laatujatkumoon kiinnittyvän Alice Rohrwacherin omintakeisessa seikkailussa seurataan etruskien muinaisia hautoja rikkauksien toivossa ryöväävää joukkiota, jota johtava englantilaismies (Josh O’Connor) etsii toistakin ”chimeraa” eli saavuttamatonta unelmaa: menettämäänsä rakastettua.

***

Käsikirjoittaja-ohjaaja Alice Rohrwacheria (s. 1981) on kutsuttu italialaisen elokuvan kunniakkaan perinteen jatkajaksi ja uudistajaksi, joka yhdistää elokuvissaan neorealismin ja maagisen realismin. Hän itse on kertonut arvostavansa suuresti kotimaansa elokuvahistoriaa ja viittaavansa siihen paljon teoksissaan, joista vuonna 2023 julkaistu La chimera – sielujen aarteet on järjestyksessään neljäs kokopitkä. La chimerasta viittauksia voi löytää esimerkiksi Federico Felliniin, erityisesti Roomaan (1972), sekä Roberto Rossellinin ja Pier Paolo Pasolinin elokuviin. Kukin Rohrwacherin neljästä pitkästä elokuvasta on saanut ensi-iltansa Cannesin festivaalilla sekä kerännyt kehuja ja palkintoja ympäri maailmaa. Kino Reginassa esitettiin retrospektiivi Rohrwacherin elokuvia talvella 2022–23, ennen La chimeran julkaisua. Uutuus on kasvattanut hänen mainettaan entisestään.

La chimera sijoittuu 1980-luvun Toscanaan, missä ohjaaja itsekin syntyi, ja kertoo englantilaisesta Arthurista (Josh O’Connor), arkeologista, joka on päätynyt Italiaan maan loisteliaan historian innoittamana mutta ryhtynyt haudanryöstäjäksi. Eteläenglantilainen, kolmekymppinen O’Connor (mm. Challengers, 2024) valikoitui rooliin siitä huolimatta, että ohjaaja oli alun perin kirjoittanut hahmon selvästi näyttelijää vanhemmaksi. O’Connor oli ilmaissut toivovansa kovasti päästä työskentelemään Rohrwacherin kanssa, ja ohjaaja puolestaan halusi rooliin näyttelijän, joka ei osannut puhua italiaa.

Arthur on päähenkilöksi varsinainen mysteeri: valkoisessa puvussaan langenneen enkelin tavoin levottomana kuljeskeleva hiljainen ulkomaalainen, joka pakkomielteisesti etsii sekä kadonnutta rakastettuaan että muinaisia rikkauksia. Arthurilla on kyky löytää etruskien hautoja, joiden aarteita hän rosvojoukkionsa kanssa anastaa ja myy eteenpäin antiikkikauppiaalle (Alba Rohrwacher). Kadonneen rakkaansa Beniaminan äidin Floran (Isabella Rossellini) luona Arthur tapaa Italian (Carol Duarte), johon alkaa vähitellen ihastua. Italian myötä Arthur alkaa kyseenalaistaa elinkeinoaan.

La chimeran nimi viittaa khimairaan, sanaan, jolla nimitetään sekä kreikkalaisen mytologian kolmepäistä hirviötä että utopistista, mahdotonta ja saavuttamatonta unelmaa. Arthurin khimaira on hänen menettämänsä Beniamina, ja omanlaisensa khimaira on myös suurelta osin mysteeriksi jäänyt etruskien kulttuuri. Keskeinen teema on haudanryöstöbisneksen ilmentämä markkinatalous lainalaisuuksineen. Rohrwacher halusi sijoittaa elokuvan juuri 1980-luvulle, sillä silloin materialismi valtasi hänen mukaansa ihmisten sydämet ja muutti kaiken, salaisen ja pyhänkin, kauppatavaraksi.

Rohrwacherin elokuvissa aika ei ole niinkään lineaarinen suure, vaan historian kerrostumat ovat läsnä samanaikaisesti toisiinsa sekoittuen. Arthur elää menneisyyttä haikaillen, ja menneisyyden esineet mahdollistavat hänelle elinkeinon, vaikka hän ei saakaan pitää ihailemiaan löytöjä itsellään. Rohrwacherin elokuvissa voi nähdä folkloristista maagisuutta tai satumaisuutta, mutta ne eivät suinkaan ole eskapismia todellisuudesta. Näiden elokuvien kuvaama Italia pitää kiinni kunniakkaasta historiastaan mutta suhtautuu huolettomasti, jopa piittaamattomasti perintöönsä ja maisemaansa. La chimerassa voimalaitos rakentuu symbolisesti etruskien hautojen päälle ja haudoista löydettyjen aarteiden arvo lasketaan antiikkimarkkinoilla. Vastakkaisten voimien vuorovaikutus ja kamppailu on läsnä monella tasolla: kristillisyys ja pakanismi, taiteen puhtaus kaupankäynnin tahraamana, elämä ja kuolema. Vakavien ja suurten teemojen käsittelyssä on aina mukana huumoria ja yllättävyyttä sekä syvää italialaisuuden tuntemusta.

Päähenkilönsä tavoin ohjaaja itsekin on eräänlainen arkeologi kootessaan kokonaisuuksia pienistä paloista. La chimerassa elokuvan historiaan viitataan paitsi sisällön myös muodon tasolla hyödyntämällä erilaisia tekniikoita, kameroita ja filmilaatuja. Rohrwacher sanoo haluavansa rakentaa taiteellaan jotakin syvällistä ja kaunista.

– Wendy Iden (The Observer, 12.5.2024), Kaisu Tervosen (Suomen Kuvalehti, 11.4.2024) ja Leena Virtasen (Helsingin Sanomat, 18.4.2024) mukaan