ONNEN SAARI + EI ENÄÄ EILISPÄIVÄÄ (1955-1956)

Lyckans ö + Ingen gårdag
Ohjaaja
Maunu Kurkvaara
Henkilöt
Aino-Maija Tikkanen, Toivo Reinikka
Maa
Suomi
Kesto
112 min
Teemat
Kopiotieto
KAVI 16 mm/KAVI 35 mm
Ikäraja

Maunu Kurkvaara kuvasi vieraantuneisuutta ja sotaa edeltänyttä lyhyttä onnea käsitelleen esikoiselokuvansa Bornholmin saarella, mutta lopputulokseen tyytymättömänä teki parin vuoden kuluttua lisäkuvauksia ja leikkaisi kokonaisuuden uusiksi. Sarjan avausnäytöksessä näemme sekä säilyneet osat alkuperäisestä Onnen saaresta että uudelleeneditoidun version Ei enää eilispäivää.

***

Viipurilaissyntyinen Maunu Kurkvaara (s. 1926), alkuperäiseltä nimeltään Mauno Sakari Heikkonen, oli aloittanut elokuvauransa vuonna 1949 järjestäjänä ja kamera-apulaisena. Talvella 1953–54 hän toimi studiopäällikkönä balettielokuvassa Pessi ja Illusia. Alunperin Kurkvaara oli suunnitellut taidemaalarin uraa ja opiskellut Ateneumissa vuosina 1947–51.

Kesällä 1954 Kurkvaara tuotti ja ohjasi ensimmäisen oman elokuvansa Onnen saari ja sai sen valmiiksi saman vuoden lopulla, mutta löysi sille teatterin Helsingistä vasta seuraavan vuoden elokuussa, silloinkin ensi-iltateatteriksi pienen Edisonin. Kantaesitys oli ollut helmikuun alussa Lahden Ilveksessä. Avainkaupungeista sitä ei esitetty lainkaan Tampereella, Turussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Jyväskylässä, ja järjestyneissä esityksissä yleisömenestys jäi heikoksi.

Kurkvaara ei itsekään ollut elokuvaansa tyytyväinen: kesällä 1956 hän kuvasi Lahdessa sen alkuun uuden kehyskertomuksen ja rakensi myös lopun uudelleen. Samalla hän leikkasi alkuperäismateriaalia kymmenisen minuuttia lyhyemmäksi. Onnen saaressa oli mukana vain kaksi ammattinäyttelijää: Aino-Maija Tikkanen ja Toivo Reinikka. Uudessa versiossa Kurkvaara käytti lisäksi viittä ammattilaista: Anja Haahdenmaata, Marita Nordbergiä, Ensio Joukoa, Ilmari Aarre–Ahtiota ja Olavi Johanssonia. Suuri osa uuskuvausten tapahtumista on sijoitettu sairaalamiljööseen.

Kurkvaara lähetti Valtion elokuvatarkastamolle selvityksen ulkomailla ja Suomessa kuvatuista jaksoista: ”Alkuaan oli tarkoitus kuvata lähes kaikki ulkokuvat Bornholmin saarella Etelä-Itämerellä, mutta seuraavista syistä tämä supistui tarkoitettua vähäisemmäksi: 1. Kesä oli ilmojen puolesta mahdollisimman huono. 2. Aino-Maija Tikkasella oli vain vajaa 2 viikkoa aikaa, koska häntä odotti jo uusi filmi Suomessa. 3. Valuutta loppui kesken. 4. Torikuvat valottuivat kasetin vuotaessa ja jouduimme uusimaan ne Helsingissä. Loppujen lopuksi saimme otetuksi vain aivan tärkeimmät kuvat, kuten pikku-satama, osa kaupungissa, osa kalastuksessa (Osa on Suomi-Filmin aineistoa ja Suomessa kuvattua), mahtavimmat rantanäkymät.” Selvityksestä käy myös ilmi, että studion sijasta huonekuvat on otettu yksityisasunnoissa.

Ei enää eilispäivää -elokuvasta valmistui myös traileri, toisin kuin Onnen saaresta. Siitä huolimatta uuden version yleisömenestys jäi vielä Onnen saartakin vaatimattomammaksi. Helsingissä sitä ei nähty lainkaan ja avainkaupungeista ainoastaan Kuopiossa. Sitä ennen elokuva oli esitetty ainakin Hyvinkäällä Kinomassa 14.11.1957 ja Alavudella Elotähdessä 27.–28.3. 1958. Elokuvan ensiesityksestä ei ole tietoa eikä arvosteluja ole löytynyt muita kuin Bengt Pihlströmin rohkaisevan myönteinen kommentti Nya Pressenissä: “Onnen saari ei nykyisessäkään muodossa ole täysin onnistunut elokuva – se olisi vaatinut uusia kuvauksia kautta linjan – mutta se on kiinnostava elokuva, ylivoimainen koko joukkoon muita kotimaisia tuotteita nähden.

– Suomen Kansallisfilmografian 5 1953—1956 (1989) mukaan