Kesäinen Manhattan 1980-luvulla: yksineloon kyllästynyt Koira tilaa postimyynnistä Robotin, ja heistä tulee erottamaton parivaljakko. Sitten kesä päättyy ja koittaa yllättävä eron hetki. Löytääkö kaksikko enää toistensa luo? Moninkertaisesti palkittu, hurmaava ja koskettava sanaton animaatio perustuu sarjakuvaromaaniin ja sopii niin lapsille kuin aikuisille.

***

Espanjalais-ranskalainen Robot Dreams (2023) on romanttinen ja nostalginen tarina hetkellisestä sielunkumppanuudesta suurkaupungissa. 1980-luvun puolivälin New Yorkiin sijoittuvassa elokuvassa seurataan, kuinka yksinäinen kulkija löytää rinnalleen kumppanin, ja kuinka hetken kestävän täydellisen onnen jälkeen seuraa kaipuu siihen, mitä ei enää ole – ja lopulta ihanat muistot siitä, mitä joskus oli. Ihmisten sijaan päähahmoina ovat ihmismäiset koira ja robotti, ja näytelmäelokuvan sijaan lajityyppinä on kaksiulotteinen animaatio, jossa ei sanota sanaakaan dialogia.

Vilkkaan Manhattanin sykkeessä elävä Koira on kuhisevasta ympäristöstään huolimatta yksinäinen. Eräänä päivänä hän päättää tilata omakseen ostostelevisiossa näkemänsä koottavan robotin. Robotista ja Koirasta tulee tiivis parivaljakko, jota nauttii yhdessäolosta kesäisessä kaupungissa. Loppukesän retki uimarannalle kuitenkin osoittautuu kohtalokkaaksi. Koira ja Robotti joutuvat erilleen, eikä heille jää jäljelle kuin yhdessä vietetyn kesän muistot. Koira yrittää jatkaa elämäänsä, kun taas Robotti on jumissa haaveissaan.

Robot Dreams on espanjalaisen Pablo Bergerin (s. 1963) neljäs elokuvaohjaus ja ensimmäinen animaatiogenressä. Ohjaaja itse on kuvaillut tarinaa ”iloiseksi ja masentavaksi”. Hänen mukaansa kyse ei ole lastenelokuvasta, josta aikuisetkin voivat nauttia, vaan päinvastoin. ”Tämä on aikuisten elokuva, josta lapsetkin pitävät – elokuva cinefiileille, ja erittäin henkilökohtainen elokuva.” Kauniin, selkein linjoin ja kirkkain värein animoitu elokuva miellyttänee monen ikäisten katsojien silmää. Samoin eläinhahmot, kaupungin lukuiset yksityiskohdat ja tunteisiin vetoava tarina ystävyydestä tekevät Robot Dreamsista lapsillekin kiinnostavaa katsottavaa. Temaattisesti se on kuitenkin aikuisten elokuva, ja sen nostalginen, surumielinen sävy erottaa sen perinteisistä perhe-elokuvista.

Koiran ja Robotin hahmot ovat tarkoituksella sukupuolettomia alkuteoksen, amerikkalaisen Sara Varonin samannimisen sarjakuvaromaanin (2007) mukaisesti. Monet katsojat ovat tulkinneet hahmojen välisen ystävyyden romanttiseksi ja elokuvan täten queer-tarinaksi. Ohjaaja Bergerin mukaan queer-luennat ovat erittäin tervetulleita – kukin saa tehdä oman tulkintansa. ”Lapset tulkitsevat heidät ystäviksi, mutta suurin osa aikuisista todennäköisesti näkee heidät rakastavaisina.” Tunteet ovat kuitenkin universaaleja, Berger muistuttaa, ja ystävyyden ja rakkauden välinen raja on usein hiuksenhieno.

Viidellä miljoonalla dollarilla tehty Robot Dreams ylsi hiukan yllättäen parhaan animaatioelokuvan Oscar-ehdokkaaksi. Se palkittiin myös Annecyn arvostetuilla animaatioelokuvan festivaaleilla, ja sen tyyli muistuttaakin enemmän eurooppalaisesta perinteestä. Tätä ennen ohjaaja Berger tunnettiin parhaiten härkätaistelun maailmaan sijoittuneesta, kulttimaineeseen nousseesta Lumikki-versiostaan Blancanieves (2012), joka sekin on dialogiton, mutta näytelty elokuva. Myöskään hänen aiemmat elokuvansa eivät ole olleet lapsille sopivia.

Berger asui 1980-luvun puolivälissä New Yorkissa opiskellessaan elokuvantekoa New York Universityssa, joten Robot Dreamsin kaupunkimiljöö on hänelle henkilökohtaisesti tuttu. Inspiraatiota ohjaaja haki myös aikakauden newyorkilaiselokuvista ja kuvataiteesta. ”Olen ohjannut vain neljä elokuvaa 20 vuodessa. Rakastan yksityiskohtia ja voisin käyttää loputtomasti aikaa niiden parissa.” Siirtymän näytellystä elokuvasta animaation pariin Berger koki luontevana. ”Jokainen tämän elokuvan otos kantaa kädenjälkeäni, olin mukana päättämässä kaikesta. Kameran sijaan käytössäni oli satoja taiteilijoita piirtämässä käsin.”

Vaikka Robot Dreamsissa ei ole puhetta, on ääniraidalla oma tärkeä roolinsa. Elokuvan tunnuskappaleeksi nousee Earth, Wind & Fire -bändin haikea diskoklassikko September (1978), ja kaupungin monenlaiset äänet ja häly luovat paikan tuntua. Neljänkymmenen vuoden takainen New York maamerkkeineen ja kaupunkikuvineen on luotu yksityiskohtaisen tarkasti ja elävästi, popkulttuuriviittauksia unohtamatta. Ajan kuluessa ja vuodenaikojen vaihtuessa kaupunki ympärillä muuttuu yhdessä päähenkilöiden kanssa. Pinnalta katsoen yksinkertainen tarina yllättää syvyydellään ja saa palaamaan omiin muistoihin.

– Suvi Heino 7.6.2025 lähteenään “Robot Dreams, a romantic animation about loneliness in 80s New York” (Nick Chen, Dazed, 25.3.2024)