Eri kouluista poimittujen sopeutumattomien nuorten laskettelumatkaa epäilyttävien ohjaajien johdolla
kohtaa lumivyöry ja edessä on selviytymistaistelu vuorilla. Tšekkoslovakian niin kutsutun normalisaatiokauden lopulla julkaistu aavemainen erikoisuus on autoritaarisen ja kansalaisiaan tukahduttavan yhteiskunnan vertauskuva 80-lukulaisen teinikauhun valepuvussa.

***

Tšekkoslovakialaisia kauhuelokuvia on olemassa vain vähän, kauhusävytteisiä selvästi enemmän – tunnetuimpia esimerkkejä lienevät slovakialaisen Juraj Herzin kauhumausteiset teokset kuten The Cremator (1969), Kaunotar ja hirviö (1979) ja Ferat Vampire (1982) sekä maanmiehensä Jaromil Jirešin Valerie and Her Week of Wonders (1970).

Yksi 1980-luvun harvoista kauhugenren edustajista tekomaassaan on Věra Chytilován Vlčí bouda (1986), englanninkieliseltä nimeltään Wolf’s Hole tai Wolf Chalet, suomeksi ”Suden luola”. Chytilováltakaan on kuitenkin turha odottaa puhdasveristä genre-elokuvaa. Hänelle genre on löyhä kehys, väline, jonka kautta käsitellä tapansa mukaisesti kiistanalaisia yhteiskunnallisia teemoja. Vlčí bouda onkin eräänlainen paraabeli ympäröivästä todellisuudesta. Alkuperäistarina on kirjailija ja toisinajattelija Daniela Fischerován käsialaa.

Juonen lähtökohta on hiihtokurssi, jolle lähtee mukaan yksitoista erikseen kutsuttua teini-ikäistä nuorta, kuusi tyttöä ja viisi poikaa. Osallistujia ei tunnu yhdistävän juuri muu kuin nuori ikä ja jonkinlainen epämääräinen sopeutumattomuus. Matka on siirtymä- ja aikuistumisriitti arkitodellisuudesta irrallaan olevassa ympäristössä, syrjäisessä vuoristossa, jonne pääsee ainoastaan köysirataa kulkevalla metsurien funikulaarilla. Eristyneisyys konkretisoituu, kun yhteys ulkomaailmaan katkeaa.

Retkeä johtaa ”Isäksi” kutsuttu erikoinen mies (roolissa arvostettu teatteri- ja elokuvanäyttelijä Miroslav Macháček) apureinaan hiihdonopettajat Dingo ja Babeta. Pian selviää, että ”Isä” ja ohjaajat pyrkivät testaamaan nuoria psykologisesti ja kääntämään nämä toisiaan vastaan. Kaikilla tuntuu olevan jotakin salattavaa, eikä vuoristoon olekaan tultu hiihtämään – vaikka hiihtoharjoituksetkin jatkuvat jopa paranoian kasvaessa. Ruoasta on puutetta, erimielisyydet kytevät. Ennen pitkää ollaan vakuuttuneita siitä, että yhdestä kurssilaisesta on päästävä eroon, sillä tilaa on vain kymmenelle.

Kauhukehys antaa tilaa scifi-elementeille, kun ”Isän” motiivit alkavat paljastua. Chytilován ja Fischerován pyrkimys oli paljastaa vertauskuvallisesti ne mekanismit, joilla totalitaristiset hallinnot manipuloivat kansalaisiaan. Chytilován elokuvissa nuoret ihmiset edustavat usein toivoa paremmasta. Suden luolan hiihtokurssin nuoriin osallistujiin on jo tarttunut aikuisten ahneus ja itsekäs, toisia kohtaan epäluuloinen asenne, mutta onko tosipaikan tullen solidaarisuus vielä mahdollista?

Elokuvan hermostuttavaa tunnelmaa rakentavat kuvaaja Jaromír Šofrin otokset klaustrofobisista sisätiloista ja valkoisista lumikentistä sekä säveltäjä Michael Kocábin musiikki. Näyttelijäsuorituksetkin ovat vahvasti tyyliteltyjä. Aikuisrooleissa nähtävien ammattilaisten rinnalla esiintyy joukko ensikertalaisia nuoria, joista osa jatkoi näyttelemistä debyyttinsä jälkeen. Vlčí bouda valittiin mukaan Berliinin vuoden 1987 elokuvajuhlien pääkilpasarjaan, jossa se kuitenkin jäi palkinnotta.

– Tšekin kansallisen elokuva-arkiston Národní filmový archivin verkkoportaali Filmový přehledin esittelyn mukaan Suvi Heino 26.11.2024