Farocki oli käsitellyt Vietnamin sotaa aiemmin tuotannossaan elokuvassa Inextinguishable Fire (Nicht löschbares feuer), joka käsitteli napalmin käyttöä sodassa ja sen vaikutuksia. Elokuvaessee Before Your Eyes – Vietnam keskittyy sen sijaan sotaan representaation näkökulmasta. Farockin omin sanoin elokuva syntyi vastalauseena amerikkalaisille kuvauksille Vietnamin sodasta, joiden näkökulmaa hän piti liian yksipuolisena.

***

Sota on Harun Farockin laajan tuotannon vakioaiheita, ja Vietnamin sotaa hän on käsitellyt mm. lyhytelokuvassaan The Inextinguishable Fire (Nicht löschbares Feuer, 1969), joka ruoti sotateollisuutta, kemiallista sodankäyntiä ja napalmin käyttöä ja vaikutuksia. Vietnamin sota oli myös aiheena myöhemmässä pitkässä elokuvassa Before Your Eyes – Vietnam (Etwas wird sichtbar), joka tutki median, valokuvan ja elokuvien roolia Vietnamin sodan käsittelyssä ja kollektiivisessa tajunnassa. Siinä missä aiempaa teosta voi luonnehtia avoimen provokatiiviseksi ja jossain määrin hyökkääväksi, jälkimmäinen tukeutui hillitympään, refleksiivisempään ja brechtiläisen etäännytettyyn ilmaisuun.

Before Your Eyes – Vietnam on mediateoreettinen elokuvaessee, jossa on läsnä Farockille ominaisia teemoja, mm. valokuvien ja elokuvan rooli historiankirjoituksessa ja kollektiivisessa muistissa. Näitä lähestytään Vietnamin sodan kontekstissa ja pääteesinä on, että länsimaisten ihmisten käsitys sodasta on pitkälti valokuvien ja liikkuvan kuvan muodostamaa. Elokuva kumpusi Farockin vastustuksesta sodan viihteellistymisestä; Vietnamin konflikti tunnetaan ensimmäisenä ”televisiosotana”, koska sitä lähetettiin ja seurattiin laajalti televisiovastaanottimien välityksellä kodista käsin.

Oma lukunsa sodan viihteellistämisen ajatuksessa on varsinkin amerikkalaisessa populaarikulttuurissa ja elokuvateollisuudessa tutuksi tullut ns. ”Vietnam-genre”: tästä esimerkkinä klassikot kuten Hal Ashbyn Kotiinpaluu (Coming Home, 1978), Michael Ciminon Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter, 1978) ja Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja nyt (Apocalypse Now, 1979). Farocki lataa: ”Kuvittele, jos tekisimme ainoastaan elokuvia keskitysleirejä johtavien ihmisten psykologisista ongelmista uhrien sijaan. Sitä Amerikka tekee. On olemassa satoja elokuvia Vietnamista palaamisen vaikeudesta, työttömyydestä tai traumatisoituneisuudesta, jne. Se on hyvin kummallista.”

Elokuvan päähenkilöinä nähdään nuori aktivistipariskunta Anna ja Robert löyhän narratiivin seuratessa heidän suhteensa eri vaiheita eroon asti. Annan ja Robertin dialogi koostuu pohdinnoista heidän poliittisesta aktiivisuudestaan, jossa he analysoivat rakkauden, politiikan ja sodan yhteyksiä ja suhdetta toisiinsa Jean-Luc Godardin ja Marguerite Duras’n hengessä. Elokuvan muissa keskeisissä segmenteissä esiintyy seksityöläiseksi naamioituva vasemmistoterroristi, joka tapaa Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun (Bruno Ganz) agentin hotellihuoneessa. Kohtaaminen päättyy molempien osapuolien kuolemaan, itse väkivallantekoa ei kuitenkaan näytetä. Tässä korostuu eräs elokuvan olennainen argumentti; kuvan sisältöä olennaisempaa on se, mitä kuva kätkee taakseen.

Farocki omaksui epätavallisia sissimarkkinointikeinoja elokuvan pr-taktiikaksi, jollaisia hän oli käyttänyt jo aiemmin mainostaessaan elokuvaansa Between Two Wars (Zwischen Zwei Kriegen, 1978). Hän mm. ajoi kaupungin vilkkaimmilla kaduilla elokuvan still-kuvilla ja nimellä koristellulla pakettiautolla ja maalasi Etwas wird sichtbar -graffiteja ympäri Länsi-Berliiniä. Markkinointitempauksiin sisältyi myös Farockin ja elokuvan näyttelijä Ronny Tannerin yhdessä järjestämä live-performanssi Delphi-elokuvateatterin aulassa.

– Nora M. Alterin (Harun Farocki: Forms of Intelligence), Thomas Elsaesserin (Political Filmmaking after Brecht: Harun Farocki, for Example) ja muiden lähteiden mukaan Pekka Pihkoluoma 3.10.2024